Vihdoinkin se on täällä, syksy! Heinäpellot huojuvat vielä keltaisina ja päivät ovat lämpimiä, mutta aamut ovat raikkaita ja illat pimenevät nopeammin. Eletään vuoden parasta aikaa. Syksy on edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen itselleni sitä kulta-aikaa, jolloin kivaa tekemistä olisi vaikka kuinka paljon ja toisaalta taas välillä on ihanan rauhallisia päiviä, jolloin voi olla täysin jouten. Olenkin harjoitellut tätä joutenoloa jo viimeisen viikon verran, sillä syksyyn kuuluu valitettavasti aina myös yksi flunssa. Ehkä ensi viikkoon voi uskaltaa jo vähän elätellä toiveita tavallisesta arjesta ja puuhailuista, koska nyt olen lähinnä kaivanut monttua sohvalle ja syönyt suklaata kaikissa sen eri olomuodoissa. Kova yskä kiusaa edelleen, joten kauheasti en lähtisi urheilemaan vieläkään. Kotona oleilussa oli se kääntöpuoli, että sitä alkaa usein vilkuilla sisustusta vähän sillä silmällä, että jotain uutta olisi kiva keksiä. Maltoin mieleni melko hyvin ja tyydyin maalaamaan vain pari taulua. Joskus se maalausinto leviää helposti myös huonekaluihin ja seiniin.

Elokuu oli mielestäni vielä aika helteinen kuukausi ja ehdin melkein jo vähän tuskastua kaikkien niiden kirkkaiden päivien kanssa. Muutama sadepäivä toi onneksi kivaa vaihtelua. Elokuussa alkaa aina uusi kouluvuosi ja töissä on aika ottaa vastaan iso ryhmä tuoreita ekaluokkalaisia. Siitä syystä arki muuttuu hetkellisesti todella väsyttäväksi, koska töissä pitää pinnistellä ihan eri tavalla, kun opetellaan uutta ryhmää, nimiä, tapoja, vanhempien kasvoja, sääntöjä ja käytäntöjä. En ole jaksanut iltaisin tehdä kovinkaan paljon muuta kuin kaatua sohvalle. Tätä hurlumheitä on onneksi tiedossa yleensä vain muutama viikko ja syyskuun edetessä kaikki alkaa tasoittua. Olen onneksi ehtinyt vähän metsään ja aamu-uinneille ennen työpäivää. Elokuu oli kiva. 🙂

Elokuussa

Onnistuin. Satokausi on ollut erityisen onnistunut ja omasta sekä sukulaisten puutarhoista on kannettu paljon herkkuja ruokapöytään. Saan ihan valtavaa tyydytystä siitä omavaraisuuden tunteesta, jota oman kasvimaan antimet minussa aiheuttavat. Olen sullonut pakastimen jokaisen kolon täyteen mustikoita, mansikoita, pensasmustikoita, tyrnejä, viinimarjoja ja puolukoita. Keräsin myös ennätyspaljon kanttarelleja, sillä niitä oli ihan joka paikassa. Ihana herkutella omilla marjoilla läpi talven. Olen kuullut juttua, että suomalaisten innokas pakastuskulttuuri kummastuttaa, eikä siitä ole rahallisesti suurtakaan hyötyä. Kaupasta voi ostaa pussi kerrallaan marjoja puuron päälle ja hinta on melko huokea. Itse olen täysin eri mieltä, sillä jutussa taidettiin viitata ensisijaisesti siihen, että ostetaan mustikat torilta ja pakastetaan. Kun ne kerää itse metsästä, ne maksavat vain aikaa, mikä sekin kuluu rentouttavasti vaikka äänikirjaa kuunnellen. Toiseksi ostetut marjat eivät maistu koskaan niin hyviltä kuin itse kasvatetut tai kerätyt.

Panostin. Ostin itselleni elokuuhun Joogastudio Valolta pienen hyvinvointivalmennuksen, jossa keskityttiin lisäämään hyviä rutiineja omaan arkeen. Monet jutut olivat jo ennestään tuttuja, mutta esimerkiksi kasvojooga, guashaus ja hyvät vihersmoothie-ohjeet olivat tervetullut lisä omaan arkeen. Omia rutiineja on terveellistä välillä pysähtyä ihan pohtimaan ja miettiä, mihin haluaa omaa aikaansa käyttää.

Olisi saanut jäädä välistä. Elokuun viimeinen viikko meni flunssassa sängyn pohjalla. En saanut viikon sairasloman aikana tehtyä mitään muuta kuin nukuttua ja tuijotettua puhelinta tai sarjoja. Vaikka flunssa on edelleen vähän päällä, odotan todella jo sitä, että arki palautuu taas normaaliksi ja pääsen pois kotoa. Sairastaminen on supertylsää.

Mieleenpainuvin retki. Purjehdittiin tässäkin kuussa Höglandin saarelle, jossa oli ihana uida hetki meressä. Tosin jouduin harjoittelemaan tosi paljon ajatusta siitä, että minä, meduusat, rakkolevät ja niljakkaat ruohot mahdumme samaa aikaa veteen. Hoin itselleni jatkuvasti, että luonnossa on tilaa kaikille. Syötiin herkulliset eväät ja seilattiin takaisin kotilaituriin. Tulee nyt jo vähän haikeus, että purjehduskausi on ihan kohta ohi.

Onnellisin hetki. Kävin ystäväni kanssa katsomassa Turun kaupunginteatterissa Hobitin. Koronan vuoksi esitys on siirtynyt meillä jo lähes vuodella ja olipa kiva nauttia upeasta esityksestä yhdessä kaverin kanssa, joka arvostaa taikamaailmaa ja sen kiemuroita yhtä paljon kuin minä. Hyvää kannatti tosiaan odottaa.

Paras herkku. Puolukka- ja tyrnismoothiet ovat olleet flunssakaudella kova juttu. Lisäksi olen nauttinut erityisen paljon suosikkiomenoideni satokaudesta, joka on ollut tänä vuonna runsas (valkea kuulas).

Syyskuussa

Syyskuu tulee olemaan ristiriitaisia fiiliksiä täynnä. Se tuntuu haikealta, kun paattimme Silja nostetaan talviteloille. Toisaalta taas viikonloppuihin vapautuu enemmän aikaa puuhata kotona, jota olen odottanut kovasti. Erityisesti odotan kiireettömiä viikonloppuja, koska purjehduspäivinä ollaan aina menossa aamusta iltaan. On ihana laittaa taas takkaan iltaisin tuli ja katsoa uusia sarjoja kaikessa rauhassa.

Vähän enemmän. Kotoilua ja retkeilyä. Jostain pitää aina karsia, kun kivoja harrastuksia on liikaa ja nyt aion ottaa retkeilyn taas enemmän mukaan vapaa-aikaan. Lisäksi syksyisin retkeily on parasta, luonto on silloin erityisen kaunis ja sumuiset metsät vetävät puoleensa. Retkeilyn ohessa ruuan tekeminen ja syöminen ulkona on mielestäni tosi mukavaa puuhaa.

Vähän vähemmän. Vastaan tähän jälleen sen iänikuisen ruutuajan, sillä olen tuijottanut kipeänä puhelinta aamusta iltaan. Aion tietoisesti jättää somen selaamatta syyskuussa ja tarttua neulepuikkoihin tai kirjaan.

Toivon, että kylmäuinti saadaan jo syyskuussa kunnolla käyntiin ja ehtisin käydä joka sunnuntai yinjoogassa.

Aion, neuloa koko sieluni kyllyydestä, istua takkatulen ääressä, retkeillä enemmän, kerätä sieniä, joogata, käydä kylmäuimassa, levätä, lenkkeillä ja puuhailla puutarhassa. Teen paljon pataruokia, etsin käsiini jostain vähän riistaa ja hyödynnän oman puutarhan juureksia.