Kevään sisustuskuulumisia


Aurinko on paahtanut ja lämmittänyt eteläisemmän Suomen asukkaita yli viikon. Näyttää vihdoinkin siltä, että takapihan viimeinenkin jääkerros alkaa antaa periksi ja alta on paljastunut kauan odotettu nurmikko. Auringonpaiste on saanut kodin vaihtamaan värikkäämpää päälle, sillä kaivoin kevät-tekstiilit ja tavarat taas esiin. Vuosien saatossa kotiin on alkanut muotoutua tietyt jutut eri vuodenajoille ja siksi harvoin tarvitsee enää ostaa mitään uutta, mistä olen tosi tyytyväinen. Kevät on ehdottomasti kodin värikkäin sesonki, sillä muutoin olen todella maanläheisten ja murrettujen sävyjen ystävä. Onko se sitten aurinkoenergia vai mikä, mutta tähän aikaan vuodesta sohvalta saattaa löytyä villisti värikäs sohvatyyny.

Tulppaanikimppu on yksi viikonloppujen kestosuosikki ja nostin pieniä kevään tuloa enteileviä esineitä hyllyille. Muistin ottaa viimeinkin kuvan myös astiakaapista, joka muutti alkutalvesta keittiöön. Bongasin sen paikallisesta roskalavaryhmästä ja mies kiikutti alunperin pyökin värisen kaapin meille kotiin. Maalasin sen vihreällä kalkkimaalilla ja laitettiin uudet vetimet. Kaapissa säilytetään kaikenlaisia vanhoja aarteita, joita on kerääntynyt meille sukulaisten jemmoista ja kirppiksiltä. Viikonloppuna siirsin taimipöydän odottelemaan kaapin tasolle siirtoa parempaan paikkaan. Siniset kupitkin ovat löytö jostakin varastosta. Ne ovat niin rikki ja likaisia, että ei niitä voi teekutsuilla enää käyttää, mutta tähän tarkoitukseen ne sopivat ihan hyvin. Toiseen istutin avokadon itämään ja toisesta löytyy paprikan siemeniä.

En ole pitkään aikaan ottanut kuvia kodista tällä tapaa, mutta tajusin juuri, ettei meillä nykyään mitään suuria muutoksia juuri tapahdukaan. Koti on hyvin samanlainen, kuin vuosi sitten. Olen siitä tavallaan onnellinen, koska vakiintuneet sisustusjutut kielivät siitä, että ne ovat tykättyjä. Lisäksi jatkuva uuden ostaminen ahdistaa ja tarve kestäville ratkaisuille on kasvanut. Hyvä siis, että vanhat jutut toimivat vuodesta toiseen. Olohuoneessa kaikki on edelleen hyvin vihertävää ja eteenkin keväällä tykkään, kun meillä on muutama kiva viherkasvi tuomassa eloa. Vanha senkki toimii milloin missäkin tarkoituksessa ja tällä hetkellä se on taas tv-taso. Tuosta Tikkurilan Nefriitillä maalatusta seinästä tykkään edelleen ihan älyttömän paljon, enkä todennäköisesti halua vaihtaa sitä koskaan (ehkä). Kevääseen kuuluu aina voimakkaasti maalaaminen akryyli tai vesiväreillä ja haaveilenkin kotini täyttämisestä omilla persoonallisilla maalauksilla. Ensimmäiset maalaukset ovat jo valmiina ripustettavaksi ja nappaan niistä tänne muutaman kuvan, kun saan kaikki valmiiksi.

Nämä vilahdukset kodista ovat nykyään harvinaista herkkua, sillä keskitän vapaa-aikani mielummin harrastuksiin. Mutta täytyy myöntää, että tulin iloiseksi tästä pienestä kevätsepustuksesta ja siitä, että jaksoin kaivaa kameran vihdoinkin esiin. Ja aurinko, siitä tulee ihan valtavasti iloa ja energiaa pitkän talven jälkeen! Aina sitä miettii näin keväisin, että miten oma mieli onkin ollut talvella niin kireä ja ärsyyntynyt.

Koti Sisustus Hyvä olo

Tapahtui maaliskuussa


Tajusin vasta tällä viikolla, että maaliskuuhan meni jo. Toisaalta onneksi se meni näin nopeasti ja ollaan koko ajan lähempänä lämpöisiä kevätpäiviä.Olen jo korviani myöten täynnä tätä talvea, pakkasta ja räntäsateita. Kaipaan poluille juoksemaan ja purjehtimaan. Jos maaliskuuta pitäisi kuvailla lyhyesti yhdellä adjektiivilla, se oli liikunnallinen. Aloitin oikein urakalla juoksutreenit, keskityin joogaan ja kävin pari kertaa avannossa.

Maaliskuussa

Onnistuin. Harrastin liikuntaa paljon enemmän kuin talvikuukausina. Aloitin taas valoisampien aamujen ansiosta lenkkeilyn ennen työpäivää. Tykkään siitä tosi paljon, sillä saan siitä energiaa koko loppupäiväksi. Jokaiseen viikkoon kuului yksi yinjooga-harjoitus ja rauhallisempi päivä. Treenasin juoksuvalmennuksen avulla itseäni taas parempaan kuntoon ja penikat kestävät nyt onneksi hyvin 4-5 juoksua viikossa.

Panostin. Kiva kirjoittaa kerrankin, että treeniin. Olen laittanut myös ruokavaliotani remonttiin, joka tuntuu olossa ja kropassa näköjään aika nopeasti. Olkoonkin sitten kuvitelmaa tai ei.

Olisi saanut jäädä välistä. Harmittaa, että olen ihan surkea pyöräilijä. En tiedä mikä vika minussa on, mutta pyörän selässä jalat menevät maitohapoille välittömästi pienessäkin vastatuulessa. Se tuntuu tosi oudolta, koska juoksu ja salitreeni sujuu ihan mutkattomasti. Lähdin yhtenä melko kylmänä iltana pyöräilemään 10km lenkkiä ja inhosin joka hetkeä.

Mieleenpainuvin retki. Pääsin jo ensimmäistä kertaa polulle ja se oli niin ihanaa. Muistin heti, että niitä hetkiä varten juoksen myös siellä räntäsateessa autotien reunaa silloin, kun ei tippaakaan kiinnosta. Aurinko paistoi ja lumi oli sulanut poluilta paikoitellen. Juoksin yhdellä suosikkireitilläni Kurjenrahkalla ja synkissä havumetsissä raikasi lintujen kevätsoitto oikein urakalla. Aloin heti haaveilla kesän pitkistä polkujuoksuretkistä pienen eväsrepun kanssa.

Onnellisin hetki. Ystävätreffit Järvelän avannossa.

Paras herkku. Sunnuntaiaamun brunssi, jossa oli tarjolla hillolla ja kermavaahdolla täytettyjä croisantteja.

Huhtikuussa

Vähän enemmän. Toivottavasti huhtikuussa olisi enemmän aikaa parisuhteelle. Viime aikoina yhteiset jutut ovat jääneet arjen jalkoihin ja olisi piristävää lähteä kaksin viettämään iltaa.

Vähän vähemmän. Olen ollut maaliskuussa tosi ärsyyntyneellä mielellä vähän kaikesta. Lapsiperheistä, raskausuutisista ja tyhjänpäiväisistä asioista elämässäni. Olen ollut pettynyt omaan kehooni ja siihen, että tämä projekti kestää liian kauan. Huhtikuussa yritän keskittyä enemmän asioihin,mitkä elämässäni ovat hyvin. Muuhun kun en pysty mitenkään vaikuttamaan.

Toivon, että pääsemme huoltamaan ja korjaamaan purjevene Siljaa. Ilmat ovat nyt olleet aika kylmät, mutta toivo elää edelleen, että kevät saapuisi vappuun mennessä. Vanhassa puupaatissa on taas paljon laittamista, mutta se on ollut kivaa puuhaa ja tykkään ajella Kemiönsaarelle haistelemaan saaristotuulia.

Aion, polkujuosta paljon!

Hyvinvointi Oma elämä