Oman elämän fundamentit


Aamukahvilla-podcastissa puhuttiin jokin aika sitten oman elämän fundamenteista, niistä kivijaloista, johon kaikki olemisessa perustuu. Ajatukset, arvot ja haaveet kietoutuvat pitkälti niiden ympärille ja podin jaksosta intoutuneena lähdin pohtimaan oman elämäni peruspilareita. Mitä ovat ne arvot, joiden mukaan toimin ja ajattelen? Mitä ovat ne kaikki minulle tärkeät asiat, jotka tekevät olemisestani onnellista? Niitä ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä itsestäänselviä asioita nousi esiin heti neljä. Ne ovat neljä minun elämäni tärkeää fundamenttia. En pysty mitenkään laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen, sillä mikään niistä ei ole toista suurempi. Jos yhden nappaisi pakasta pois, elämästäni puuttuisi heti jotakin tosi isoa.

Yhteys luontoon

Se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät luonnossa kulkemiseen, aurinkoisiin päiviin lähimetsän varjoissa ja uimaretkiin Falkinkoskelle. Tarvitsen pienen hetken luonnossa joka päivä, jotta pysyn onnellisena. Nautin vuodenaikojen muutoksista ja luontokokemuksien vaihtelusta niiden mukaan. Keväällä kasvatan, kesällä polkujuoksen ja rentoudun aamu-uinnilla, syksyllä muutun keräilijäksi ja vaellan syvälle metsiin ja talvella hiihdän suolla. Kaikki ne aktiviteetit ovat yhtä rakkaita. Tykkään retkeillä ympäri vuoden. Olen kotonani metsissä ja tiedän, että luontoa kunnioittavat ihmiset ja siellä asuvat eläimet mahtuvat kaikki sopuisaan yhteiseloon. Pitäisi kuitenkin muistaa, että eläimet asuvat metsissä ja me vain vierailemme siellä. Kulkeminen luonnossa saa sykkeen tasaantumaan, tuntuu maadoittavalta ja rauhoittavalta. Ennen olen ollut se tyyppi, jolle metsät ovat se juttu. Voin onnekseni kuitenkin todeta, että myös sileät rantakalliot, saaristo ja meri on tullut tärkeäksi osaksi minua. Se tuntuu uudelta ja jännittävältä, sillä suhteeni mereen on ennen ollut aika kaukainen. Mitä enemmän opin saaristoluonnosta, sitä enemmän rakastun siihen. Luonto on kaikilla tavoilla se, mitä elän ja hengitän.

Liikkuva ja hyvinvoiva keho

Se, että kehoni pystyy kuljettamaan minua upeisiin paikkoihin, on yksi elämän tärkeä peruspilari. Ilman hyvinvointia ja säännöllistä liikuntaa, olisin paljon onnettomampi. Pysyn terveenä, kun olen aktiivinen ja saan omista liikuntaharrastuksistani paljon sisältöä arkeen. En osaa edes kuvitella, miten kamalaa olisi menettää oma liikunnallisuus ja siksi haluankin varmistaa, että sitä kuuluu jokaiseen päivääni ainakin vähän. Olen opetellut haastamaan itseäni ja tykkään nykyään enemmän kehon rasituksesta, mikä on melko uusi tunne muutaman vuoden takaa. 10 vuotta sitten olin täysi vastakohta itsestäni, sillä en halunnut harrastaa mitään, söin tosi epäterveellisesti enkä ollut kiinnostunut hyvinvoinnista. Laihdutus kiinnosti, mutta ei hyvinvointi. Nyt, kun tiedän enemmän, haluan pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Harmi, että ennen hyvinvoinnin tärkeyden todellista ymmärtämistä ehdin sairastua kilpirauhasen liikatoimintaan. Uskon nimittäin, että omat elämäntapani vaikuttivat osittain myös sen syntymiseen.

Tilaa luovuudelle

Mielikuvitukseni työskentelee jatkuvasti uusien luovien asioiden äärellä ja niiden ulospäästäminen lisää onnellisuutta. Teen paljon käsilläni ja haluan jatkuvasti luoda jotakin. Kasvien kasvattaminen, maalaaminen, neulominen, valokuvaus ja kirjoittaminen ovat tapojani päästää luovuus valloilleen. Alitajuntani pursuilee kaikenlaisia ideoita ja siksi tykkään myös tehdä työtä lasten parissa, jossa pystyn hyödyntämään taitojani. Tosin vielä enemmän minulle merkitsevät vapaa-ajalla omat harrastukseni. Maailma olisi hyvin paljon värittömämpi paikka, jos en voisi toteuttaa ideoitani vapaasti. On ihanaa innostua uusista jutuista, ovat ne sitten maton kutomista kangaspuilla, kirjan kirjoittaminen tai keramiikkakurssi. Osa niistä jää puolitiehen, mutta osa on mukana matkassa edelleen.

Perhe

Haluan olla osa perhettä ja haluan, että minulla on oma perhe. Oman lapsen myötä, se olisi kaikkea sitä mitä olen toivonut, mutta perhe tarkoittaa minulle ennen kaikkea sitä, että olen osa jotakin. Maailmassa on ryhmä ihmisiä, joihin minulla on syvempi yhteys, jota ei ystävyydellä pysty rakentamaan. Historiassa on ollut olemassa kourallinen niitä, joiden valinnat ovat johtaneet siihen, että ylipäätään olen täällä. Koen suhteeni omiin vanhempiini, isovanhempiini ja siskooni tärkeänä ja toivon, että välimme olisivat aina hyvät ja lämpimät. Olisi kamalaa olla ilman omia juuriaan, kuulumatta mihinkään. Kotini ja siellä asuvat ihmiset ovat minulle tärkeitä. Vietän mielelläni aikaa kotona puuhaillen pieniä asioita. Pidän tärkeänä sitä, että arki rullaa ja asiat pysyvät mahdollisimman tavallisina.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo

Tapahtui huhtikuussa


Olipa hyvä kuukausi! Vihdoinkin tuntuu, että alkuvuoden tahmeus on takanapäin ja olen saanut imettyä enemmän energiaa ja iloa itseeni. Jopa pieleen meneet pääsiäis-suunnitelmat eivät jaksaneet kauaa harmittaa ja olen ollut niin onnellinen näistä keväisen lämpimistä keleistä, että tekisi mieli kuopia koko ajan takapihalla tai lenkkeillä metsässä. Olen kuopsuttanut paljon puutarhaa, suunnitellut kukkapenkkien lajikkeiden sijoittamista ja haaveillut kasvihuoneen täyttämisestä ihanilla taimilla. Sekin hetki on ihan lähellä, sillä toukokuun lopulla alkaa olla vihdoin tarpeeksi lämmin kurkuille ja tomaateille (toivottavasti!). Kasvari tosin vaihtaa paikkaa vielä ennen sitä ja perusta on tekemättä, joten kyllä tässä riittää ensi viikoiksikin hommaa sillä saralla. Käväistiin tarkistamassa purjeveneen tilanne talven jäljiltä ja aloitetaan pikkuhiljaa sen huoltaminen vesillelaskua silmällä pitäen. Purjehtimaan en osannut ihan vielä haikailla, sillä meri oli paikoitellen umpijäässä, mutta jo saaristoon ajeleminen yhdessä mieheni kanssa sai kaikki viimekesän ihanat muistot palaamaan mieleeni. Loppukuusta kilisteltiin 33-vuotispäiväni kunniaksi rennosti brunssin merkeissä. Huhtikuu oli kyllä kaikin puolin ihan mainio kuukausi ja siitä jäi mieleen monia kivoja juttuja.

Huhtikuussa

Onnistuin. Sain täyteen 100 kilometriä juoksua kuukauden aikana. Olen siihen lukuun tällä hetkellä tosi tyytyväinen. Lenkit sisälsivät monta kivaa polkua, jotka olivat kuukauden alussa todella märkiä ja jäisiä, mutta loppua kohden paljastuivat kunnolla kaiken lumen alta ja tekivät minut niin onnelliseksi. Nilkan vanha vamma on ilmoittanut itsestään enemmän nyt, kun rasitusta on huomattavasti talvea enemmän, mutta toivon, että kunnollisella jalkajumpalla ja tiikeribalsamilla siitäkin selvitään.

Panostin. Parantelin vähän meidän kodin kompostointiasioita ja siivosin pihaa talven jäljiltä. Olen aivan täysin koukuttunut uuteen Kukka&Kuokka-podcastiin, joka on parasta mitä tiedän. Siitä innostuneena olen alkanut kaivella pihamaata ihan uudella tarmolla. Olen panostanut myös kasvihuoneen uuden paikan suunnitteluun, sillä aikaisempi paikka pihan perällä ei toiminut ollenkaan. Kyllästyin myös mutaiseen maahan kasvarin ympärillä ja päätin, että nyt sille laitetaan kunnon perusta.

Olisi saanut jäädä välistä. Pääsiäisloma meni sivu suun miehen sairastellessa ja yhteiset suunnitelmat vaihtuivat lepäämiseen ja sohvalla herkutteluun. Juoksin pääsiäisen aikaan oman kestävyysennätykseni, sillä pakenin päättäväisesti lenkkireiteille kaikkea sitä tylsyyttä ja aivastelua, jota kotona oli tarjolla.

Mieleenpainuvin retki. Ensimmäinen sula polkulenkki suomaisemissa. Rehtusuolla kulkeva reitistö on ihan tämän hetken suosikki ja huhtikuun lopulla juostiin se ystäväni kanssa ilta-auringossa. Linnut konsertoivat koko matkan ja vihdoinkin kaikki polut olivat esillä talven jälkeen. Tosin märiltä sukilta ei silläkään kertaa vältytty, mutta tunnelma oli jo ihanan kesäinen.

Onnellisin hetki. Eräs erityisen kiva lauantaiaamu, jolloin torkuttiin pitkään mieheni kanssa hyväntuoksuisissa lakanoissa eikä maltettu millään nousta. Eikä onneksi tarvinnutkaan, sillä päivä oli täysin vapaa kaikilta velvollisuuksilta.

Paras herkku. Turun kauppahallista löytyvän 450 pizzerian napolilainen parma& rucola-pizza. Paras pizza, mitä olen syönyt! Myös synttäribrunssille leipomani focaccia oli tosi herkkua.

Toukokuussa

Vähän enemmän. Tämän ilon ja energisyyden toivon vain lisääntyvät, kun päästään kunnolla kiinni ihanan lämpimiin kevätpäiviin. Haluan juosta enemmän aamuisin, nyt kun valoa taas riittää.

Vähän vähemmän. Toivon, että tämän talouden sairastelukiintiö on nyt täynnä eikä minkäänmoisia flunssia tule ennen ensi syksyä.

Toivon, että toukokuussa olisi paljon ihania lämpimiä päiviä, jolloin voi heti aamusta siirtää aamupalan ulos terassille ja pääsisin kasvihuoneeseen kastelemaan taimia. Toivon myös, että pieni uimalampi alkaisi sulaa, jotta juoksulenkin päätteeksi voisi käydä taas pulahtamassa.

Aion, tehdä sydän riemuiten puutarhahommia ja nauttia kaikista uusista pienistä kasvinaluista, jotka mullasta putkahtelee. Aion myös lakata veneen, jotta saadaan se vesille ja valmistautua viettämään kulman takana häämöttävää kesälomaa. Aion juosta poluilla joka viikko ja ottaa lisää kilsoja mittariin oikein urakalla. En malta odottaa kaikkea mitä olen suunnitellut aikovani tehdä!

Hyvinvointi Hyvä olo