Vuosi 2021 ei tuonut mukanaan kaikkia suunnittelemiani asioita tai toteuttanut jokaista toivettani. Jouduin monta kertaa nöyrtymään ja toteamaan, ettei kaikki ole omissa käsissä. Se toi kuitenkin jotain mitä en olisi osannut edes kuvitella kaipaavani niin palavasti. Se piti sisällään monta oivallusta siitä, miten tärkeää on tavoitella elämäänsä onnea tuovia asioita, sillä ilman niitä en jaksaisi kaikkia huonoja hetkiä. Niitäkin vuoteen on mahtunut liikaa. Postauksesta taitaa tulla pitkä, sillä olen aloittanut kirjoittamaan sitä jo monta kertaa. Ensimmäisessä versiossa oli liian katkera maku, toinen oli sekava ja vihdoinkin tämä kolmas tuntuu siltä oikealta.

Vuosi piti sisällään upean lumisen talven, jolloin hiihdin sydämeni kyllyydestä läheisellä suolla ja koin parhaimman kesän, jota olen aikuisiällä elänyt. En pysty edes muistelemaan kesää saaristossa herkistymättä. Astuimme suuren askeleen eteenpäin ja hakeuduimme lapsettomuushoitoihin, lisäksi olen ollut siitä avoimempi täällä kuin koskaan. Miten avoimuus voikin olla yhtä aikaa niin palkitsevaa ja kuluttavaa? Jännittynein tunnelmin olemme päässeet hoidoissa ensimmäisen vuoden läpi ja molemmat olemme edelleen suhteellisen täysjärkisiä. Syksy oli vaikeinta aikaa, kun piti hyvästellä ihana kesä ja yrittää päästä taas takaisin arkeen. Olisin halunnut kadota saariston uumeniin loppuiäkseni.

2021 oli hyvä ja opettavainen. Henkisesti raskas ja kiitollisuuden aiheita antava samanaikaisesti. Tein paljon asioita, joista tykkään, karsin energiaa vievät asiat pois elämästäni ja tein rohkeasti omia juttujani. Luonto on edelleen suurin positiivista energiaa antava voima ja samalla se maadoittaa ja rauhoittaa tavalla, jota en löydä mistään muualta. Saatan välillä siis toistaa vähän itseäni, mutta osaa tämän vuoden mieleenpainuvimmista asioista ei vain pysty yhteen lauseeseen tiivistämään.

6 suosikkikuvaa ja tarinat niiden takana

Rakas pieni puupaattini Silja on ollut suurin rakkauteni ja pelastajani tänä vuonna. Se oli kuin pelastusrengas hukkuvalle mielelleni, joka alkoi muuttua jo pikimustaksi. Se nosti minut keskenmenon jälkeisestä olotilasta taas jaloilleni, antoi tuulen sotkea tukkani ja opetti, ettei luonto todellakaan rajoitu vain metsiin. Olen niin kiitollinen, että se sattumalta tuli elämääni ryminällä ja otti mukaansa seikkailuihin. Kuvan Siljasta otin Dalskärin luonnonsatamassa hetkeä ennen kuin irrotimme köydet tauon päätteeksi ja lähdimme taas matkaan.

Purjeveneen mukana tuli myös saaristoelämä. En ole kokenut sellaista tyyneyttä ja pysähtyneisyyden tunnetta ennen, kuin vietin kesälomani siellä. Luonto, ilma ja sää olivat hyvin erilaisia kuin kotona. Oli ihana pyöräillä mummofillarilla kyläkaupalle, kuunnella asiaohjelmia vanhasta radiosta tai käydä uimaretkellä luonnonsatamassa. Parasta olivat ruskettuneet olkapäät ja se, että iho maistui aina vähän suolaiselta, kun sitä nuolaisi. Nuolin käsivarsiani melko usein sinä kesänä ja rakastin jokaista hetkeä. Mieheni ikuisti riemullisen hetkeni Höglandin luonnonsatamassa, jossa pysähdyimme uimaan kesken helteisen päivän.

Hiihtoretket sumuisella suolla saivat välillä unohtamaan sen, että pakkasta oli parikymmentä astetta. Kaikki oli niin kaunista ja hiljaista. Mietin useasti sivakoidessani luonnon keskellä, että koskakohan pääsen tänne taas seuraavaksi, sillä ilmasto alkaa meillä päin olla arvaamaton ja lumiset talvet eivät ole enää jokavuotinen itsestäänselvyys. Otin tämän kuvan keskellä helmikuuta, kun ilta alkoi jo uhkaavasti hämärtyä. En vain pystynyt olemaan kääntymättä ja kaivamatta kameraa vielä kerran esiin.

Hän. Seikkailukumppani vailla vertaa. Hän joka opetti minut purjehtimaan ja vei uusiin paikkoihin, vaikka ensimmäisellä kerralla piipitin itkun seasta, etten pysty tähän. Kun olin vihdoin irrottanut kynteni maston ympäriltä, hän lupasi viedä minut uudelleen. Vuosi olisi ollut hitosti raskaampi ja tylsempi ilman häntä. Tarkalleen ottaen koko elämäni olisi tylsempää. En olisi jaksanut kahlata koko vuotta läpi ilman pientä tsemppausta ja humoristisia letkautuksia, joita hän heittelee välillä ihan sopimattomissa tilanteissa. Nappasin kuvan kauden viimeisellä purjehduksella.

Polkujuoksulenkkini Savojärven ympäri, joka päättyi useasti pieneen pulahdukseen laiturin nokassa. Polkujuoksu on suosikkitapani liikkua paikasta toiseen ja siinä yhdistyvät juuri sopivasti treeni ja ympärivä luonto. Olen riittävän lapsenmielinen, että kun oikeassa kohdassa korvissa soi jokin superhyvä biisi, lähden liitämään metsän halki ja kuvittelen olevani Pocahontas. Kansallispuistot ovat ihania ja käyn niissä niin usein kuin pystyn. Parhaimmat lenkit olen tehnyt yhdessä ystäväni kanssa, tämä kuva on yhdeltä retkistämme, jolloin puitteet olivat täydelliset.

Tämä kuva on alkukesältä, kun olin juuri istuttanut kaikki taimet kasvihuoneeseen ja kaikki hyvä oli vielä edessä päin. Sain pienestä kasvarista ihan valtavasti satoa ja olen niin tyytyväinen siihen, miten olen onnistunut kasvattamaan siellä jo vaikka ja mitä. Eksoottisin kesän sadosta oli ehdottomasti vesimeloni, josta olin hyvin ylpeä. On ihana puuhata aamuisin taimien parissa ennen työpäivää ja lopettaa ilta istuskelemalla hetken ajan katsomassa maalaismaisemaa. Tässä kuvassa en tiennyt olevani raskaana, mutta se selvisi minulle pari päivää myöhemmin, silloin selvisi myös se, ettei se tule jatkumaan alkua pidemmälle.

Vuoden 2021

Suurin seikkailu. Lähteä purjehtimaan Saaristomerelle Siljan kanssa. En ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa enkä tiennyt lajista yhtään mitään. Silti kesäseikkailut luonnonsatamissa, tyrskyissä ja suojaisissa poukamissa olivat unohtumattomia. Onneksi uskalsin lähteä mukaan.

Merkittävin opetus. Huomasin hyvin nopeasti vuoden alussa, että on aika tehdä itsestään taas onnellinen. Lapsettomuuteen en pysty vaikuttamaan ja ne narut ovat nyt hoitojen myötä jonkun muun käsissä, joten keskityin tekemään itselleni merkityksellisiä asioita.

Koukuttavin TV-sarja. Netflixin Midnight mass oli sarja, joka piti katsoa läpi ennätysajassa.

Paras teko itselle. Ostin keväällä itselleni juoksuvalmennuksen ja aloin treenata tavoitteellisesti kolmesti viikossa. Audiovalmennus on opettanut paljon ja saa lähtemään lenkille myös silloin, kun ei huvittaisi.

Ainutlaatuisin hetki. Niitä on niin monia ja kaikkiin liittyy jollakin tapaa luonto. Päivä Dalskärin lämpimillä kallioilla, hiihtoretki sumuisella suolla, sateinen polkujuoksu Kurjenrahkalla tai valtavan herkkutattikorin kantaminen läpi sammaleisen metsän.

Herkullisin ruoka. Viipale saaristolaisleipää, paksu nokare voita ja pala Sauvossa savustettua lohta. Toinen yhtä mahtava ruokakokemus oli Turussa Kuoren syysmenu. En ole koskaan syönyt ravintolassa niin hyvää ruokaa.

Riemastuttavin muisto. Niihin kaikkiin liittyy mahtava polkujuoksuystäväni, jonka kanssa on aina naurussa pitelemistä. Käymme välillä pulahtamassa avannossa tai kylmässä lammessa ja se on joka kerta yhtä hauskaa. Hän on niin täynnä hyvää energiaa. Juoksulenkeillä takanani kuuluu aina iloinen pulputus, jota kuuntelen paljon mielummin kuin musiikkia.

Tarttuvin biisi. Jack Bottsin Slow Mornings tai Beauty Below

Tärkein oivallus. Karita Tykkä kirjoitti kirjassaan Hyvä elämä: ”Hyväksy se mikä on”. Se on toiminut ohjenuorana myös vuonna 2021 ja muistutan itseni siitä usein.

Upein maisema. Saaristomeri auringonlaskun aikaan.

Mieleenpainuvin retki. Purjehdus Korppooseen rapujuhliin ja seuraavana päivänä takaisin. Se reissu oli yksi kesän parhaista kaikkine juonenkäänteineen. Alkumatkasta keli oli aivan pläkä tyyni ja sen jälkeen saatiin sadetta niskaan. Takaisin tullessa tehtiin oma nopeusennätys kun päästiin surffailemaan myötätuulessa kunnon alloilla.

Innostavin harrastus. Avantouinti. Harrastan sitä mieluiten saunan kera, mutta olen opetellut käymään siellä myös ilman. Kylmässä käyminen on itseni ylittämistä, sillä en olisi kuuna päivänä osannut kuvitella, että minä menisin hyiseen veteen vapaaehtoisesti. Avannon jälkeen mieli ja keho ovat ihanan rentoutuneet.

Uusi taito, josta olen ylpein. Purjehdus. Tuliko jollekin vielä yllätyksenä? Olen ihan saamarin ylpeä, että opin käsittelemään venettäni niin, että pärjäisin sen kanssa joissain tilanteissa jo vähän aikaa yksinkin.

Kuluneena vuonna 2021

3 asiaa joista olen kiitollinen.

• Veneestäni Siljasta.
• Upeista kokemuksista luonnossa retkeillen.
• Lumisesta joulusta, joka tuntui ihan kuin unelta.

3 asiaa, joissa onnistuin.

• Juoksutreenit ovat kulkeneet keväästä asti hyvin.
• Neuloin ennätyspaljon ja lähdin rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja.
• Keräsin syksyllä valtavan määrän herkkutatteja ja niiden löytäminen on aina sellainen ilon hetki, jolloin rinnassa läikähtää onni.

3 asiaa joihin panostin.

• Kehonhuoltoon lähdin panostamaan joogan lisäksi jäsenkorjauksella ja vyöhyketerapialla.
• Hakeuduimme lapsettomuushoitoihin.
• Uskalsin pyytää apua ja aloitin käymään psykiatrilla.

3 pettymystä.

• Vuoden suurin pettymys oli keväinen keskenmeno. Raskaus kesti onnellisena tasan yhden päivän.
• Korona jatkui suurista odotuksista huolimatta myös vuonna 2021, olin myös todella pettynyt siihen, miten paljon se on jakanut ihmisiä.
• Syksyllä olin tosi pettynyt siihen, että ihana yhteinen ja huoleton kesä oli ohi.

3 vuoden parasta päivää.

• Itsenäisyyspäivän luisteluretki Savojärven jäällä. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Olo oli hyvin isänmaallinen ja kiitollinen siellä kumisevan järvenjään päällä liukuessa. Se oli upea päivä!
• Kesäyö Dragsfjärdissä, kun vahdimme ettei rakas paattimme uppoa. Meri pyrki ensimmäisinä päivinä laskun jälkeen Siljaan sisään oikein urakalla, mutta siitäkinlopulta selvittiin. Ajoimme läpi uinuvan saaren kohti vierasvenelaituria, taivas oli verenpunainen, meri tyyni ja sirkat soittivat kaikkialla. Silloin tuntui, että olimme jossakin todella kaukana arjen kiireistä ja murheista.
• Purjehdus Höglandiin. Söimme eväitä, uimme ja nautimme lomasta kauniissa saaristomaisemissa.

3 asiaa, jotka tekisin toisin.

• Ehdottaisin ystävilleni useammin extempore-viinittelyjä takapihan terassilla.
• Istuttaisin (TAAS) vähän vähemmän taimia kasvihuoneeseeni, jottei se olisi ihan viidakko loppukesästä.
• Keräisin tyrnejä isoäidin takapihalta pakkaseen, sillä nyt niitä tekisi mieli, eikä niitä ole.

3 asiaa, joita en osannut odottaa.

• Että olen meri-ihminen. En tiennyt sitä vielä ennen kesää. Nyt en mitään muuta tekisikään mielummin, kuin istuisin rantakalliolla tai purjeveneen puikoissa.
• Että vuosi kuluisi niin nopeasti. Vaikka (varsinkin lapsettomuushoitoja) odottavan aika sanotaan olevan pitkä, vuosi meni mielestäni ohi ihan hujauksessa. Siksi on niin ihana kirjoittaa ylös näitä tärkeitä muistoja sen varrelta.
• Että joutuisimme lopulta hakeutumaan jonoon rankempiin lapsettomuushoitoihin. Kuvittelin oikeasti, ettei meidän tarvitsisi lähteä mukaan siihen touhuun, vaan olisimme onnistuneet niillä kevyemmillä hoidoilla.