Jos uinuva joulumieleni ei ihan nostanut vielä päätään, niin raotti ainakin toista silmäänsä.

Tämän postaus-sarjan viimeistä osaa viedään. On ollut kiva kirjoittaa itselleen ylös muistoja jokaisesta kuukaudesta, mutta toisaalta taas huomasin nopeasti, että arki ja elämä rullaavat hyvin samanlaisina vuodenajasta toiseen. Ja niinhän sen kuuluukin olla. Toki voisi joskus vähän heittäytyä ja tehdä enemmän niitä asioita, joissa joutuu itsensä ylittämään. Minut teki vuoden aikana onnelliseksi hyvin tavalliset ja pienet jutut.

Joulukuu oli blogin kannalta hyvin hiljainen. Suurin syy siihen on ollut inspiraation puute. Olin siitä vähän surullinen, sillä yleensä jouluna minulla on paljon aiheita ja ideoita, joita jakaa. Huomasin itsessäni närkästyksen jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, sillä tiesin, että tekisin joulua jälleen kerran ”vain itselleni”. Se muuttuu vuosi vuodelta turhauttavammaksi. Tulevasta aatosta odotin lähinnä iltaa mieheni kanssa kaksin ja sitä, että juustotarjotin kannettaisiin sohvalle.

Kun aattoaamu sitten valkeni sellaisessa säässä jota en muista vuosikausiin kokeneeni, aito ilo läikähti sisälläni. Yöllä oli satanut lunta! Se on ihanin asia, mitä jouluna voi tapahtua. Jos uinuva joulumieleni ei ihan nostanut vielä päätään, niin raotti ainakin toista silmäänsä. Joulunpyhinä juoksin lumisateessa, kävin iltahämärässä rantasaunasta avannossa ja istuin mieheni kainalossa katsomassa elokuvia. Tässä hetkessä en voinut muuta toivoa. Suljin somen tarkoituksella joulupäiväksi, sillä joulu on perhejuhla, enkä jaksanut käsitellä asiaa juuri silloin. Joulun jälkeen alkoi kauan odotettu loma.

Joulukuu

Ylitin itseni. Sain nähdä miten omalla uurastuksella ja suurella panostuksella nuoresta ja arasta opiskelijasta kasvoi työharjoittelun aikana rohkeampi. Toivon koko sydämestäni, että pystyin jättämään hänelle kivan kokemuksen työelämästä, jota hän ei vielä siihen mennessä ollut saanut. Muistoksi sain pienen kortin täynnä kiitosta ja kauniita sanoja. Tämä jää varmasti mieleeni kaikkien niiden lähes ammattimaisten opiskelijoiden joukosta, joita vuosien aikana ohjaan.

Olisi voinut jäädä välistä. Jatkuvasti kasvavat jonot lapsettomuushoidoissa raivostuttavat. Luulisi, että tähän mennessä on ehtinyt vuosien aikana jo odotella tarpeeksi. Toisaalta ehkä pakollinen tauko on paikallaan ja keskityn hetkeksi ihan muihin juttuihin. Tosin tauko on tässä kohtaa mielestäni kohtuuttoman pitkä.

Mieleenpainuvin hetki. Jouluaamun luminen maisema, juoksulenkki hiljaisen metsän läpi lumisateessa ja tyyni ilta järvellä, jolloin käytiin avannossa ja lämmiteltiin puusaunassa. Silloinkin satoi hiljalleen lunta. Loman varhaiset aamut, jolloin tuijotin sarjoja pimeässä kodissa, neuloin ja kuuntelin nukkuvan kissan tuhinaa.

Herkullisin asia. Vaniljajäätelö paistetulla leipäjuustolla ja lakkahillolla. Ja skagenleivät.

Kuusi on nyt heitetty pihalle, joulukoristeet kerätty kaappiin ja tänään on vuorossa vielä siivous uudelle vuodelle. Tosin saattaa olla, että jätän jääkaapin kuuraamisen toiselle päivälle ja vedän sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tai lähden avantoon. Tai molempia. Se tässä lomailussa on parasta.

Kirjoitan tulevasta vuodesta vielä ihan erikseen oman postauksen, sillä on kiva koota ajatuksia koko vuodelta ja suunnitella vähän tulevaa. Nyt kuitenkin jään hetkeksi vielä neulomaan tähän sohvannurkkaan.

Marraskuu meni tänä vuonna ohi niin hujauksessa, etten oikein edes muista mitä kaikkea kuukausi pitikään sisällään. Ainakin paljon flunssaa ja sairastelua, tosi vähän juoksua, ihan hiukan retkeilyä ja monta kaunista pakkaspäivää. Oli itseasiassa hauska lukea lokakuun postausta, sillä siellä toivoin pakkasta ja lunta ja kerrankin toiveeni toteutui, ainakin pakkasen osalta. Suunnittelin myös vähemmän suorittamista ja sitäkin sain, sillä kaikki treenit ovat olleet tauolla melkein koko kuukauden. Marraskuu oli mielestäni kaikkea muuta kuin musta, sateinen ja masentava, sillä aurinko on näyttäytynyt kotiseudullani ennätyspaljon. Ripustin ensimmäiset jouluvalot, aloitin piparikauden, tuunasin huonekaluja ja neuloin monta pipoa.

Marraskuu

Ylitin itseni. Vanha astiakaappi sai uuden elämän, kun maalasin sen vihertävällä kalkkimaalilla ja hankin uudet vetimet. Olen todella huono tällaisissa tarkkuutta vaativissa jutuissa ja haluaisin vain sutia menemään sen enempää miettimättä. Mielestäni kaapista tuli kuitenkin yllättävän siisti ottaen huomioon suurpiirteisyyteni.

Olisi voinut jäädä välistä. Koko kuukausi on ollut aikamoista matalalentoa, sillä olen ollut enemmän tai vähemmän flunssainen koko kuukauden. Ehdin jo kyllästyä tuijottamaan aurinkoisia iltapäiviä ikkunalasin läpi ja maleksimaan kotona. Flunssa olisi siis saanut jäädä tarttumatta.

Mieleenpainuvin hetki. Marraskuun mieleenpainuvin hetki liittyy myös lokakuun lailla suolle, sillä viikon kestäneen pakkasjakson jälkeen lähisuota pystyi mukavasti kiertämään kastamatta sukkiaan. Luonto oli kauniin kuurainen ja mielen valtasi jo joulutunnelma, vaikka täällä päin ei vielä olekkaan lunta. Otin suolle mukaan uusimman villapaitani ja kameran. Muistona tuosta kivasta päivästä on tämän postauksen kuva.

Herkullisin asia. Perinteiset glögit ja piparit.

Joulukuuhun

Vähän enemmän. Juoksurutiinin palauttelua normaalitasolle sairaslomien jälkeen. Ostin uudet nastalenkkarit talvea varten, joten jäiset tiet eivät ole syy jäädä peittoon rullautuneena sohvalle. Avantokausi olisi aika korkata oikein kunnolla, nyt kun puitteet ovat niin mainiot.

Vähän vähemmän. Stressiä siitä, miltä joulun pitäisi näyttää tai tuntua. Ollaan oltu jo monta joulua kaksin ja en jaksa enää olla murheellinen siitä, ettei meillä ole perhejoulua omien lasten kanssa. Nyt aiomme viettää oikein kunnolla aikuisten joulua ja nauttia siitä, että voimme tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Toiveena oli vaihtaa maisemaa oikein kunnolla, mutta koska korona näyttää edelleen roikkuvan sitkeästi mukana, vaihtui se nyt joulunviettoon kotimaassa.

Toivon. Rauhallista ja herkullista joulua yhdessä mieheni kanssa. Takkatulen ääressä ahmittavia lahjakirjoja, villasukkia ja silittelyä. Sellaista kiireetöntä olemista, lepäämistä ja huolettomuutta. Koska tunnen itseni, niin tiedän, että tapaninpäivän jälkeen olen taas valmiina raikkaille salaateille, joulukoristevapaalle kodille ja isolle kasalle harrastuksia.Mutta otetaan hetki rennosti ennen sitä.