Marraskuu meni tänä vuonna ohi niin hujauksessa, etten oikein edes muista mitä kaikkea kuukausi pitikään sisällään. Ainakin paljon flunssaa ja sairastelua, tosi vähän juoksua, ihan hiukan retkeilyä ja monta kaunista pakkaspäivää. Oli itseasiassa hauska lukea lokakuun postausta, sillä siellä toivoin pakkasta ja lunta ja kerrankin toiveeni toteutui, ainakin pakkasen osalta. Suunnittelin myös vähemmän suorittamista ja sitäkin sain, sillä kaikki treenit ovat olleet tauolla melkein koko kuukauden. Marraskuu oli mielestäni kaikkea muuta kuin musta, sateinen ja masentava, sillä aurinko on näyttäytynyt kotiseudullani ennätyspaljon. Ripustin ensimmäiset jouluvalot, aloitin piparikauden, tuunasin huonekaluja ja neuloin monta pipoa.

Marraskuu

Ylitin itseni. Vanha astiakaappi sai uuden elämän, kun maalasin sen vihertävällä kalkkimaalilla ja hankin uudet vetimet. Olen todella huono tällaisissa tarkkuutta vaativissa jutuissa ja haluaisin vain sutia menemään sen enempää miettimättä. Mielestäni kaapista tuli kuitenkin yllättävän siisti ottaen huomioon suurpiirteisyyteni.

Olisi voinut jäädä välistä. Koko kuukausi on ollut aikamoista matalalentoa, sillä olen ollut enemmän tai vähemmän flunssainen koko kuukauden. Ehdin jo kyllästyä tuijottamaan aurinkoisia iltapäiviä ikkunalasin läpi ja maleksimaan kotona. Flunssa olisi siis saanut jäädä tarttumatta.

Mieleenpainuvin hetki. Marraskuun mieleenpainuvin hetki liittyy myös lokakuun lailla suolle, sillä viikon kestäneen pakkasjakson jälkeen lähisuota pystyi mukavasti kiertämään kastamatta sukkiaan. Luonto oli kauniin kuurainen ja mielen valtasi jo joulutunnelma, vaikka täällä päin ei vielä olekkaan lunta. Otin suolle mukaan uusimman villapaitani ja kameran. Muistona tuosta kivasta päivästä on tämän postauksen kuva.

Herkullisin asia. Perinteiset glögit ja piparit.

Joulukuuhun

Vähän enemmän. Juoksurutiinin palauttelua normaalitasolle sairaslomien jälkeen. Ostin uudet nastalenkkarit talvea varten, joten jäiset tiet eivät ole syy jäädä peittoon rullautuneena sohvalle. Avantokausi olisi aika korkata oikein kunnolla, nyt kun puitteet ovat niin mainiot.

Vähän vähemmän. Stressiä siitä, miltä joulun pitäisi näyttää tai tuntua. Ollaan oltu jo monta joulua kaksin ja en jaksa enää olla murheellinen siitä, ettei meillä ole perhejoulua omien lasten kanssa. Nyt aiomme viettää oikein kunnolla aikuisten joulua ja nauttia siitä, että voimme tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Toiveena oli vaihtaa maisemaa oikein kunnolla, mutta koska korona näyttää edelleen roikkuvan sitkeästi mukana, vaihtui se nyt joulunviettoon kotimaassa.

Toivon. Rauhallista ja herkullista joulua yhdessä mieheni kanssa. Takkatulen ääressä ahmittavia lahjakirjoja, villasukkia ja silittelyä. Sellaista kiireetöntä olemista, lepäämistä ja huolettomuutta. Koska tunnen itseni, niin tiedän, että tapaninpäivän jälkeen olen taas valmiina raikkaille salaateille, joulukoristevapaalle kodille ja isolle kasalle harrastuksia.Mutta otetaan hetki rennosti ennen sitä.