Marraskuu on jo pitkällä, kellot on siirretty takaisin talviaikaan ja taistelu pimeyttä vastaan on aloitettu glögin ja kehonhuollon voimin. Muutama sananen vielä menneestä kuukaudesta ja sen hetkistä, ennen kuin siirrytään joulunodotukseen. Lokakuu oli vielä ruskaisia värejä ja lämpimiä päiviä, mutta pikkuhiljaa maisema on muuttunut paljaaksi ja harmaaksi. Ehdin onneksi retkeillä kameran kanssa luonnossa, kerätä sieniä, karpaloita ja puolukoita sekä nauttia polkujuoksusta. Aloitin neulomaan muhkeita pipoja pukinkonttiin ja otin osaa kolme kuukautta kestävään kuvataidepiiriin, jossa maalataan akryyli- ja guassiväreillä.

Lokakuu

Ylitin itseni… Lokakuussa päätin olla lempeä ja kiltti itselleni vaatimatta mitään suuria. En tällä kertaa siis kirjoita itsensä ylittämisestä vaan kerron, että pidin itsestäni huolta ja kuuntelin kehoani. Jalkani parantui hyvin ja alkoi kestää juoksua koko ajan paremmin.

Olisi voinut jäädä välistä… Alkukuusta tuntui vielä, ettei juoksusta tule mitään ja jalka tuntui tosi kireältä. Muutamat lenkit olivat itkua ja hammasten kiristelyä, joten olisin voinut hyvin skipata ne reissut ihan alkuunsa ja vaikka joogata tai kerätä sieniä sen ajan.

Mieleenpainuvin hetki… Vedin eräänä aurinkoisena syyspäivänä saappaat jalkaan ja lähdin reppuni kanssa suolle keräämään karpaloita. En ole kerännyt niitä koskaan kourallista enempää ja huomasin nopeasti, miten paljon tyydytystä suolla rämpimisestä pystyikään saamaan, kun edessä päin häämötti kirkkaan punainen karpalomatto. Kuulokkeissa hyvä äänikirja, repussa teetä ja sämpylää ja iltapäivä kului nopeasti. Suolla on lisäksi oma ihana tuoksu, joka on lähtöisin suopursuista ja märästä sammaleesta.

Herkullisin asia… Kävimme mieheni kanssa maistelemassa turkulaisen ravintola Kuoren herkullisen syysmenun, joka oli paras ravintolakokemukseni pitkään aikaan. Kasvisruuasta koostuva menu oli lisäksi tällaiselle sekasyöjälle uusi kokemus ja pidimme ruuasta kovasti. Ehdoton suosikkini oli pehmeät bao bunit.

Marraskuuhun

Vähän enemmän… Kaivautumista sohvalle neulepuikkojen kanssa, kausivaloja ja kynttilöitä. Höyryäviä kupillisia teetä ja glögiä ja kirpeitä pakkasia. Aikaa maalata sielunsa kyllyydestä ja uusia oppeja kuvataidepiirin myötä.

Vähän vähemmän… Suorittamista. Ehkä omat harrastuksenikin alkavat pikkuhiljaa tuoda niin paljon kiirettä elämääni, että olisi hyvä valita yksi asia kerrallaan, jottei homma mene suorittamiseksi. Juoksu on ja pysyy, mutta välillä voisin yrittää valita neulomisen, maalaamisen, kirjoittamisen, kuvaamisen ja muun piipertämisen välillä sen sijaan, että teen kaikkea sekaisin.

Toivon… Pakkasta ja lunta loppukuuhun, että pääsisin mahdollisimman pian hiihtämään ja avantouimaan. Toive on ehkä vähän ajoissa, mutta jos edes ensilumesta saataisiin maistiainen, niin ehkä se kadonnut joulumielikin heräisi jostakin mielen sopukoista.