Syyskuu on ollut ihana pysähtymisen kuukausi kiireisen ja vauhdikkaan kesän jälkeen. Olen oikein nauttinut sateisista ja sumuisista päivistä, sillä niiden aikaan on kivaa puuhailla ihan vaan kotona. Ei ole velvollisuutta tai pakkoa lähteä nauttimaan kirkkaasta loppukesän päivästä ulkoilemalla aamusta iltaan. Syksyssä on parasta myös sumuiset ja kirpeät aamut ja ruska, joka on ihan täällä eteläisemmässä Suomessakin kaunis, vaikka Lapissa ihan omaa luokkaansa onkin. Olen ottanut joogarutiinit taas aktiivisesti mukaan arkeeni ja syönyt kehoani kuunnellen. Oikeanlaiset valinnat huomaa omassa fiiliksessä hyvin nopeasti ja levollisuus on antanut paljon lisää energiaa. Syksyllä tykkään kirjoittaa tännekin aika paljon hyvinvoinnista, omista arjen tärkeistä jutuista ja lempeistä rutiineista. Niitä luvassa siis varmasti jatkossakin. Neuleita ja lapasia valmistuu puikot sauhuten ja olen ottanut lähikirjaston kirjavaraukset taas haltuun. On ihana neuloa tai uppoutua kirjaan iltaisin takkatulen lämmössä.

Ylitin itseni… Mielestäni jo se oli pienoinen saavutus, että sain revittyä itseni kesämoodista takaisin arkirutiinien pariin. Elokuussa kalenteri nimittäin vielä kumisi laiskasti tyhjyyttään ja nyt se on täyttynyt ihan mukavasti työjutuista, harrastuksista ja treffailusta.

Olisi voinut jäädä välistä… Syyskuussa erityisen tylsää on ollut se, että jouduin laittamaan juoksuvalmennuksen pienelle tauolle revähdyksen vuoksi. Jalkani ei kestä tällä hetkellä yhtään juoksemista ja kävelykin tuntuu vähän epämukavalta. Olen tässä muutaman viikon aikana havainnut, että juoksu on oikeasti todella iso osa arkeani ja se tuo hyvää oloa ihan eri tavalla kuin mikään muu harrastamani liikunta. Toivottavasti lokakuussa juoksua olisi luvassa taas tavalliseen tapaan muutaman kerran viikossa.

Mieleenpainuvin hetki… Purjehdimme Siljan kanssa viimeisen kerran syyskuun lopulla ja siinä villapaitaan kietoutuneena istuessani peräsimen puikoissa mietin, että vitsit miten upea kesä meillä oli veneen kanssa. Jopa ihan vähän herkistyin ja oli haikeaa kääntää keula viimeistä kertaa kohti kotilaituria. Silja nostettiin maihin ja pestiin viime viikonloppuna ja nyt on aika pistää se kuntoon taas seuraavaa kesää varten. Puuhailu mökilläkin on onneksi mukavaa, kun eteen sattuu kauniin kirpeä syyspäivä.

Herkullisin asia… Jotenkin syksyn viileydessä sitä tulee aina sellainen lämpimän ruuan tarve. On kiva kokkailla mausteisia keittoja ja riistaa, sieniä unohtamatta. Ehdoton suosikkini syyskuussa oli riistakäristys ja paahdetut uunijuurekset fetalla.

Lokakuuhun

Vähän enemmän… Kokkailua. Olen nyt innostunut kokeilemaan kaikkea uutta ja haluan päästä vähän päivittämään meidän arkiruokia. Olen mielestäni ihan kelpo kokki ja huomioin terveellisyyden ruokapöydässä, mutta aina voisi parantaa. Olisi kiva oppia muutama uusi kasvisruoka, joka kelpaisi kaikille (taitaa olla turha toivo..). Toivon myös, että pääsen enemmän juoksemaan ja kiertämään kauniita kansallispuistoja

Vähän vähemmän… Sokeria. Loppujen lopuksi ilman sokeria on helppo olla, sitten kun vain tarttuu tuumasta toimeen. Miksi sitten joka kerta palaan irtokarkkien ääreen, vaikka tiedän ettei niistä tule hyvä mieli kuin hetkeksi? Lokakuussa on aika opiskella aiheesta hiukan enemmän Pirjo Saarnion ja Leeni Viion opastuksella.

Toivon… Sumuisia aamulenkkejä, ruskaisia metsäretkiä, virkistäviä pulahduksia kylmään veteen ja rentouttavaa syyslomaa, jolloin saadaan olla taas hetki ihan aikuisten kesken.