Kevät on ollut minulle yleensä vahvaa innostumisen ja inspiroitumisen aikaa. Sisäänpäin sykkyrälle kiertynyt sieluni alkaa taas pikkuhiljaa avautua. Kirkkautta, valoa, värejä, lämpöä, koti täynnä pastellinvärisiä kasoja. Olen vauhdikkaampi ja iloisempi. Innostus tuntuu kehossa ja mielessä ja huomaan kaipaavani ympärilleni enemmän väriä ja kasvua. Tänä vuonna jokin on kuitenkin ollut pielessä. En ole päässyt samanlaiseen moodiin kuin aikaisempina vuosina ja olo tuntuu edelleen väsyneeltä ja saamattomalta, vaikka aurinkoa piisaa joka päivälle. Syytän tästä olotilasta raskaita työkuvioita, koronarajoituksia ja maskipakkoja. Omassakin elämässä käyn läpi aivan uusia ja raskaita vaiheita lapsettomuushoitojen alettua. Ymmärrettävästi energia on siis vähän vähissä ja kevätfiilis hukassa, vaikka yleensä se syntyy kuin itsestään. Yritän kovasti motivoida itseäni ja tehdä asioita, joista nautin (joka sekin on aika rajattua, kun mihinkään ei voi mennä). On aika etsiä inspiraatiota ja innostusta ympäriltä. Toisaalta taas pitää olla lempeä itselleen ja tehdä juuri niitä asioita, joihin riittää energiaa. Minua lohduttaa suuresti ajatus siitä, että tämä kaikki on vain väliaikaista. Mutta kuinka kauan pitää vielä jaksaa?

Jotta koko kirjoituksesta ei tulisi yhtä valitusvirttä, keräsin itselleni alle muutamia keinoja löytää lisää inspiraatiota ja innostusta elämään, silloin kun niitä tuntee kaipaavansa. Tänä vuonna poimin vinkeistä ne, jotka kutsuvat minua eniten. Ja onhan tämä sieluun asti tulviva auringonvalo ja pienten silmujen bongailu aika ihanaa kaikesta huolimatta.

Annan löytyneen innostuksen viedä mennessään, vaikka se olisi vain hetkellistä.

Miten innostus löytyy?

1. Teen asioita, jotka ovat tärkeitä minulle välittämättä muista ihmisistä. On vaikea löytää kutsumusta jutuista, jos ne eivät tunnu omalta, vaikka ystävä olisikin innostunut niistä. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen kunnioittaminen, oma pieni koti ja sen puutarha tai kirjoittaminen, valokuvaus ja maalaaminen. Minun on turha yrittää innostua esimerkiksi shoppailusta tai jatkuvasta juhlien järjestämisestä, koska en ole pohjimmiltani sellainen joka niistä osaisi nauttia.
2. Vuodenajat ja niiden värit innostavat kerta toisensa jälkeen. Oma suosikkivuodenaikani on yleensä parhaillaan käynnissä oleva ja löydän niistä aina jotakin hypetettävää. Vuodenaikojen mukaan innostuminen tuo paljon vaihtelua elämään. Vuosi tuntuisi tosi pitkältä, jos odottaisin aina kesää ja osaisin nauttia vain siitä.
3. Olen uteliaan kiinnostunut uusista jutuista. Epäonnistuminen on nykyään tehty melko helpoksi ja hyväksyttäväksi ja kaikkialla puhutaan paljon armollisuudesta. On siis helppo lähteä kokeilemaan uutta ja jättää homma kesken, jos se ei tunnu onnistuvan. Ei ole kuitenkaan syytä luovuttaa liian helpolla. Itse en olisi esimerkiksi vielä vuosi sitten uskonut, että osaan oikeasti neuloa ja nyt minulla on kaapissa jo kasa villapaitoja ja jaan vinkkejä muille neulojille. Kokeilen mielelläni uutta myös esimerkiksi respetien, puutarhajuttujen ja erilaisten DIY-projektien osalta.
4. Luovuutta voi opetella. Itse olen esimerkiksi harjoitellut uusia maalaustekniikoita matkimalla muita. Pinterestistä löytyy vaikka kuinka paljon kiinnostavia tapoja maalata. Oman jutun ja tyylin löytyminen on kuitenkin kaikista parasta ja sitä etsin vielä itsekin, se kun tahtoo vaihtua fiiliksen mukaan. Oma luovuus ei tule koskaan valmiiksi, vaan se jatkaa kehittymistään koko ajan.
5. Yksi tärkeä asia, jonka olen oivaltanut innostumisesta, on se, että en tee mitään väkisin. Olen opetellut jättämään asioita kesken, jos innostus hiipuu ja on ihan ok palata niihin sitten joskus, jos innostus palaa. Tämä näkyy erityisesti keskeneräisinä maalauksina kaapin perukoilla.
6. Annan löytyneen innostuksen viedä mennessään, vaikka se olisi vain hetkellistä.

On ihana hoivata käsillä jotakin elävää, joka palkitsee huolenpidon lopulta tarjoamalla satoa.

Tällä hetkellä minua inspiroi

Maalauspuuhat. Keväisin tartun jostakin syystä aina pensseleihini kaksin käsin ja alan vimmatusti maalata. Vaihtelen maalaustyylejä vesivärien ja akryylivärien välillä, mutta yleensä kesää kohti minua vetävät enemmän puoleensa herkät vesivärit ja kasvien maalaaminen. Maalaamisessa minua ilahduttaa eniten se, että tekeminen vie usein mukanaan ja silloin kaikki ulkopuoliset asiat hämärtyvät. Rentoudun, rauhoitun ja yhtäkkiä huomaan viettäneeni tunteja omassa maalauskuplassani. Vinkkinä kaikille innokkaille maalarinaluille mainittakoon, että Kotokunnaan Sari järjestää todella laadukkaita vesivärikursseja ja hänellä alkoi juuri uusi konsepti Kotokunnaan kuvataidepiiri. Löydät hänet Instagramista @kotokunnas. Olen itse oppinut hänen kursseiltaan paljon uusia tekniikoita.

Polkujuoksu. Keväisin metsään on helppo lähteä juoksemaan, vaikka hikoilu tien reunalla ei innostaisikaan. Valitsen yleensä itselleni mieluista, rauhallista ja inspiroivaa musiikkia mukaan lenkille. Polkujuoksussa viehättää vapaudentunne ja yhteys luontoon. On ihana viilettää pitkin pieniä polkuja puiden varjoissa. Sitä paremmaksi lenkit muuttuvat, mitä enemmän voi lämpimillä keleillä keventää vaatetusta. Polkujuoksusta innostun helposti ja kun kestävyydessä ja lihaksissa alkaa taas talven jälkeen näkyä tulosta, motivaatio kasvaa entisestään. Ensimmäiset lenkit voivat tuntua raskailta, mutta metsä kutsuu silti kerta toisensa jälkeen.

Tove Janssonin tekstit. Palaan joka kesä kuuntelemaan hänen Kesäkirjansa (joka on muuten paras kirja maailmassa). Lisäksi tykkään lukea Toven valikoituja sitaatteja luonnosta kirjasta Katse horisontin yli. Hänen luontoaiheiset ajatelmansa ovat täydellisen epätäydellisiä.

Kasvihuone ja puutarha. Keväästäni ja kesästäni puuttuisi iso osa, jos en saisi kasvattaa tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneessa tai kuokkia puutarhassa. On ihana hoivata käsillä jotakin elävää, joka palkitsee huolenpidon lopulta tarjoamalla satoa tai kauniita kukkia. Rakastan käydä läheisessä puutarhamyymälässä tutkimassa taimia, yrttejä ja kasviksia. Kasvihuoneen kostean lämmin ilma, sitä on jo todella ikävä!