Apua! Meinasi jäädä kuukausipostaus tässä someähkyä potiessa tekemättä, mutta koska olen äärettömän rutiinikeskeinen, en voi jättää huhtikuuta väliin! On myös kiva tulla pitkästä aikaa höpisemään tänne blogiin kuulumisia, koska olen kirjoittanut omiin somekanaviini aika vähän mitään viime aikoina. Suurin syy siihen on todennäköisesti se, ettei ole mitään kovin kummoista kirjoitettavaa. Herään, käyn töissä, käyskentelen paljaassa puutarhassa ja odotan, että jotain kasvaisi ja käyn juoksemassa/ joogaamassa. Huhtikuussa oli onneksi kaksinverroin aihetta pieneen juhlaan arjen keskellä, kun vietin 32-vuotis synttäreitäni ja juhlittiin naapuruston kesken vappua. Minusta on tullut laiska somen päivittäjä ja seuraan nykyisin mielummin muiden tekemisiä taka-alalta. Inspiraatio on siis näemmä vähän hukassa. Onneksi pian on kesä, satoisa puutarha ja vehreä luonto. Nyt kun kelaan aikaa taakse päin, huomaan, että huhtikuu oli ihan kiva. Töissä kevätkuukaudet kuluvat aina kuin siivillä ja odotukset ovat jo lämpimissä toukokuun lopun päivissä.

Parasta… Synttäribrunssi kaikkien kivojen naisten kanssa. Oli vaan niin ihanaa järjestää pitkästä aikaa edes jotain pientä ja höpistä hetken. Brunssit kuuluvat muutenkin omiin suosikkijuttuihini ja niiden järkkäileminen on kivaa. Tuntui hyvältä, että kaikki kaverit tulivat juhlimaan kanssani!

Ylitin itseni… Huhtikuussa en ole tehnyt mitään suuria ponnisteluja itseni ylittämisen suhteen, vaan jatkanut ennemminkin samalla tutulla rutiinilla eteenpäin. Juoksutreenit tuntuvat hyviltä, kun kuulokkeissa on koko ajan audiovalmennus kaverina. Peruutin treenieni kanssa askeleen verran taaksepäin, koska penikkavaivat kiusaavat jatkuvasti ja lähdin tekemään hiukan kevyempiä lenkkejä. Niillä näyttää olevan melkeinpä kehityksen kannalta suurempi vaikutus, kuin aikaisemmilla treeneillä, joten ehkä uskallus peruuttaa vähän ja poiketa tutuista treeneistä oli tällä kertaa itseni ylittämistä.

Olisi voinut jäädä välistä… Keskellä kuukautta minua vaivasi poikkeuksellisen ankara itsekritiikki, jolloin tuntui, että olen surkea kaikessa mitä teen ja lisäksi vielä ruma ja paksu. Olen tosin oppinut, että tämä fiilis tulee silloin tällöin ja riippuu täysin omasta kuukautiskierrostani. Tietyssä vaiheessa kiertoa, tunnen oloni aina tosi epävarmaksi, kun taas toisena hetkenä olen voittamaton. Tunnistaako joku muu ilmiön, josta puhun?

Mieleenpainuvin hetki… Niitä tuli mieleen kaksi. Toinen oli se iloinen puheensorina, joka soljui vappuaattona naapurien kesken. Mietin, että meillä on kyllä aika kivat naapurit ja oli kiva kokoontua pienimuotoisesti juomaan simaa ja maistelemaan munkkeja. Toinen hetki oli viime sunnuntaina, kun kävimme taas Järvelässä kylmäuinnissa ja saunomassa. Kirjoitin täälläkin siitä, miten toivoisin Järvelän avaavan ovensa vielä kylmäuintiin ennen kesää ja vihdoin sain varattua meille sinne taas ajan. Minut valtasi pieni onnentunne siitä, että sain istua taas puusaunan lämmössä ja tuijotella järvelle.

Herkullisin asia… Ystäväni leipomat vappumunkit! Ne tuoreet, pienet, pyöreät, sokeriset herkkupallot.

Toukokuulle

Vähän enemmän… Juoksua lämpimissä aamuissa. Nyt aion tosissaan lähteä hakemaan takaisin rutiinia aamulenkeistä, kun ei tarvitse enää juosta pakkasessa. Puolen tunnin lenkin ehtii juosta hyvin ennen työpäivää ja siitä saa loppupäiväksi energiaa. Käytän kuitenkin aamuisin saman ajan makaamalla sängyssä ja selaamalla puhelinta. Se on raivostuttavaa.

Vähän vähemmän… Aikaa puhelimella. Jälleen. Kun vähensin neulomista, ruutuaika lisääntyi samaa tahtia. Huomaan havahtuvani välillä somesta, eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä ympärilläni on tapahtunut. Inhoan sitä, että istutaan sohvalla puhelin kädessä. Mielummin voisin lukea kirjaa tai katsoa vaikka jotakin sarjaa.

Toivon… Kesäisemmät ilmat eivät olisi pahitteeksi, sillä en ole vieläkään istuttanut perunoita tai ostanut taimia kasvihuoneeseen. Tällä viikolla on tosin luvattu vielä lunta etelää myöten. Käyn tyhjässä kasvihuoneessa välillä istumassa ja suunnittelemassa kesää, koska en jaksaisi enää odottaa uutta kasvukautta. Eli näkemiin yöpakkaset, ei jää ikävä!