Ensilumi ja ripaus joulumieltä

Viime viikolla satoi ensilumi. Valkoinen maa on  ollut aika harvinaista herkkua täällä etelässä viimeisten vuosien aikana. Lumisateella on minuun aina ihan uskomaton vaikutus ja kuin itsestään, kääntyi autossa heti jouluradio päälle. Mietin monesti noiden kahden ihanan lumisen päivän aikana, että nyt pitää nauttia joka hetkestä. Ja niin siinä kävi, että kova syysmyrsky sulatti hentoisen lumipeitteen pois jo lauantaina. Ehdimme kuitenkin käydä Vajosuolla ihailemassa muuttunutta maisemaa ja tekemässä rauhallisen kävelyn ja lähdimme kotiin vasta ensimmäisen sadekuuron ajamina. Vajosuolla bongattiin myös harvinainen maakotka-pariskunta, jotka pitävät pesää lähistöllä. Päivä oli ihana ja sai kaipaamaan hirveästi lumista talvea.

On tosi surullista, että lumiset talvet jäävät joka vuosi vähäisemmiksi ja viime vuonna talvikausi oli lumettoman synkkä lokakuusta-maaliskuuhun. Kävin silloin useasti katselemassa varastossa suksiani, joiden kanssa kaipaisin suolle hiihtämään. En ole enää pitkään aikaan uskaltanut toivoa lumista joulua, mutta jos edes tammikuussa olisi lunta ja aikaa käydä nauttimassa siitä metsässä.

Tämä pieni hetkellinen ripaus valkoista, sai kuitenkin joulumielen heräilemään horroksesta. En uskonut, että innostuisin kovasti joulusta, koska meillä ei ole mitään suuria suunnitelmia tai sukua kestittävänä (ainakaan vielä). Ensin ajattelin, että joulun laittaminen kotiin vain itseä varten, olisi turhaa. Mutta mitä ihmettä? Kenelle sitä sitten laitetaan? Siksi päätinkin, että tämä joulu mennään vahvalla luonnonläheisellä cozy-teemalla.Muhkeaa, pehmeää ja lämmintä. Kiireettömyyttä ja ihan uusia perinteitä. Koska joulussa on kuitenkin parasta illalla käpertyä sohvalle suklaan ja kirjojen kanssa, miksi siitä ei voisi tehdä taidetta. Vuosi on ollut niin mälsä monella tavalla, että joulun laittaminen kotiin tuo siihen juuri sopivasti piristystä.

Vietetään joulunpyhät kahdestaan ja aluksi olin innostunut Lappi-lomasta ja mökistä tunturissa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että säästämme rahat johonkin parempaan tarkoitukseen, koska pienikin lumikerros täällä ajaa saman asian ja saa ainakin minut innostumaan. Haaveilin salaa jo lomasta etelän eksoottisissa maissa, kunhan saadaan tämä korona taltutettua ensin. En aio vielä heittäytyä joulujuttuihin ihan täysin, vaan odotan ensin että saadaan tämä marraskuu pois alta. Ehkä ihan vähän valosarjojen ripustamista ja glögiä kuitenkin? 🙂

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään

Ihana islantilainen Riddari

Tämän kauniin riddarin eli ”ritarin” neuloin ensimmäisenä onnistuneena neuleena itselleni. Kahdesta aikaisemmasta jäi helma tai hihat liian lyhyiksi ja villapaidat tuntuivat kittanoilta, vaikka olivatkin muuten kauniita. Ensimmäinen villapaita oli aikamoinen koeversio ja huomasin hyvin nopeasti, mitkä kaikki asiat kannattaa tehdä toisin seuraavan neuleen kanssa. Riddarin ohjeen sain Islantilaisia neuleita- kirjasta, jonka lainasin kyläkirjastosta ennen kuin tämä koronanaikainen villapaitavillitys sai alkunsa. Nyt kun olen välillä katsonut kirjan varaustilannetta, jonot ovat melkoiset kun kaikki innokkaat neulojat haluavat päästä käsiksi ohjeisiin. Tosin mielestäni tässä kirjassa on niin monta kaunista mallia, että voisin ostaa sen omaa kirjahyllyä koristamaan ja siitä olisi iloa vielä monen paidan verran.

Riddari on villapaidoista ihan ensimmäinen malli, johon ihastuin. Pinterest ja Instagram ovat täynnä kauniita väriyhdistelmiä ja sieltä käynkin usein hakemassa inspiraatiota ennen kuin lähden lankaostoksille. Tämän paidan tein poikkeuksellisesti vähän pienemmillä puikoilla, kuin norjalaiset, joten se tuntui työläämmältä neuloa. Silmukoita tarvitaan melkein tuplamäärä, jos lanka sekä puikot ovat ohkaisia. Toisaalta taas pidän siitä, kun pienillä puikoilla paidan silmukat ovat tiiviimmät ja jälki tasaisempi, se on erityisesti näissä kirjoneuleissa edukseen. Tässä mallissa tarvittiin vain 80cm ja 60cm pyöröt kokoa 4 ja sukkapuikot kokoa 4 hihoja varten. Olen opetellut neulomaan vain kaarrokkeellisia villapaitoja, jotka tehdään helmasta kaulukseen, koska mielestäni on paljon helpompi vain lopuksi ommella kainalot kiinni sen sijaan, että kaikki kappaleet pitäisi yhdistää toisiinsa.

Riddarin langat:

  • Hiekka, Novita 7 veljestä 450g
  • Petrooli, Novita 7 veljestä 50g
  • Valkoinen, Novita 7 veljestä 50g
  • Vaaleanruskea, My home 50g

On aika hauskaa miten minulle on jäänyt jokaisesta villapaidasta mieleen jokin erityinen hetki, jolloin olen niitä neulonut. Tästä riddarista se on helteisen kesäinen aamu Houtskarissa huvikumpua muistuttavan pikkuhuvilan vinolla kuistilla. Olimme ystäviemme luona viettämässä viikonloppua, sisällä keittiössä kilisivät vanhat posliinikupit aamupalapöydässä ja itse istuin kaikessa rauhassa neulomassa paidanhelmaa ja tuijottelemassa merelle. Myrskylyhdyt keikkuivat laiskasti pienessä tuulessa. Se oli ihana aamu, kun ei ollut kiire mihinkään.

Riddari on siitä kiva malli, että siihen ei pääse helposti kyllästymään ja väriyhdistelmissä vain taivas on rajana. Palaan siis varmasti tämän neuleen kanssa vielä uudestaan tänne blogimaailmaankin.

Koti DIY Päivän tyyli