Sienifilosofiaa

Viime viikonloppu hurahti ihan täysin metsässä. Kelit olivat mitä parhaimmat ulkoiluun ja vaikka lauantaina tulikin vettä, sadetakin ja saappaiden kanssa pärjäsi mainiosti. Keräsin tämän (ja muutaman aikaisemmankin) syksyn suurimman sienisaaliin. Kunnollisia sieniapajia on ollut vaikea löytää sen jälkeen, kun vanhat paikat ovat muuttuneet hiljalleen hakkuuksi. Olen yrittänyt kartoittaa uusia paikkoja sen jälkeen, kun muutimme maalle ja vasta tänä vuonna olen päässyt asian kanssa kunnolla vauhtiin. Uusia paikkoja etsiessä, on vain lähdettävä metsään ja välillä saa jäädä nuolemaan näppejään,kun mitään ei löydykkään. Sitten kun uusi hyvä apaja löytyy, tunne on mahtava. Vain muut sienestystä harrastavat ymmärtävät sen onnen ja innostuksen tunteen, joka muljahtaa vatsassa, kun satut kävelemään yllättäen suuren sienijemman äärelle. Huvittavinta on, että syön itse sieniä tosi harvoin. Minulle riittää vuodessa parit paistetut kanttarellit ja loput annan mieluusti eteenpäin. Minua ei siis haittaa luopua saaliista, kunhan olen saanut itse kokea sen löytämisen ilon.

Olen kulkenut äitini perässä metsässä pienestä asti ja häneltä olen oppinut muutamat hyvät kikat sienien löytämiseen. Nykyään, kun harrastusta on takana jo useita vuosia, osaan suunnistaa oikeanlaiseen maastoon vieraassakin paikassa. Se on se joku sisäinen intuitio, joka usein sanoo, mihin suuntaan on käännyttävä. Usein tunne on johdattanut sienien luokse, mutta ihan yhtä usein olen jäänyt tyhjin käsin. Sienipaikkojen muistamisessa minulla on uskomaton suuntavaisto, sillä muistan uudet paikat helposti seuraavana vuonna, mutta silti en osaa suunnistaa kaupungissa katujen mukaan.

Sienestys, eteenkin herkkutattien ja kanttarellien kohdalla, on vakavaa puuhaa. Omia apajia yrittää varjella viimeiseen asti. Olen pahoillani ystävieni puolesta, jotka monesti pyytävät mukaan sienestämään. Tämä paikkojen salailu on minulla nimittäin selkärangassa ja se kel onni on se onnen kätkeköön. Lähden kavereiden kanssa mielellään etsimään ihan uusia paikkoja, mutta vakiopaikat pidän vain itselläni. Tärkein sääntö, jonka äitini on opettanut ja joskus olen sen joutunut opettelemaan ihan kantapään kautta. Olen vienyt nuoruudenrakkauteni sienipaikkaani hetken huumassa ja monesti eromme jälkeen huomasin hänen ehtineen sinne ennen minua. Voi sitä ärsyyntymisen määrää.

Uusia paikkoja etsiessä on tosiaan vain kokeiltava kepillä jäätä ja lähdettävä metsään. Useasti olen miettinyt, että siellä tekemäni valinnat ovat ihan samanlaisia kuin elämässäkin. Mietin monesti, että kuinka monen hyvän sienipaikan ohi olen tietämättäni mahtanut kävellä. Tai kun monista poluista pitää valita se yksi, jota seurata, kun ei ole aikaa tarkistaa kaikkia. Elämässä sitä tekee miljoonia valintoja ja harvoin tulen miettineeksi, mitä jos olisin valinnutkin toisen polun. Olisiko korissani enemmän sieniä, kuin nyt?

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta

Puutarhakalenteri: loppukesä ja alkusyksy


Puutarhassa alkaa näyttää siltä, että sadonkorjuussa vedellään kohta viimeisiään. Marjat on säilötty talvea varten ja tämän vuoden ylitsevuotavan runsas sato sai meidät hankkimaan jo isomman pakastimen, jotta kaikki herkut saadaan talteen. Ollaankin nyt täytetty sitä ahkerasti mansikoilla, vadelmilla, herukoilla, mustikoilla ja tyrneillä. Omassa pihassa pensaat ovat jo tyhjiä, mutta metsästä löytyy marjaa vielä paljon. Kasvimaalla porkkanat ja perunat on vielä nostamatta, sillä niiden kanssa odotetaan myöhempään syyskuuhun. Meillä ei ole juureksille säilytystilaa jääkaapin pikkulokeroita lukuunottamatta, joten olen istuttanut niitä sen verran, että suurin osa tulisi hyödynnettyä jo kesän aikana tuoreena.Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa vielä siihen asti, että ilmat alkavat selkeästi viilentyä. Tomaatteja tulee ihan valtavasti ja ne ovat niin makeita, että käyvät ihan karkeista. Kurkkusato näytti jo kertaalleen siltä, että se kuivuu kokoon. Päätin kuitenkin kokeilla aloittelevana puutarhurina kaikenlaisia kikkoja kurkkujen elvyttämiseen sillä asenteella, että enää ei ole kuitenkaan mitään menetettävää. Kurkut eivät enää nokkosveteen juurikaan reagoineet, mutta  kun laitoin juurille runsaasti puutarhalannoitetta ja kastelin runsaasti, ne heräsivät uudestaan henkiin. Nyt kurkkuja näyttäisi tulevan vielä reilusti, jos ilmat sallivat.

Omenakausi ei näytä tänä vuonna paljoa kalpenevan muille herkuille. Oman pihan Valkea kuulas on vielä niin pieni, että siitä on turha odottaa satoa muutamaan vuoteen. Onneksi isoäidin pihalla sattuu asumaan vuosikymmeniä vanhoja puita, joista tulee omenaa niin paljon kuin kotiin jaksaa kantaa. Haaveilin jo kesällä kirpeästä omenamehusta, jota saa naapurikunnan mehuasemalta, sillä viime vuonna omenoita ei tullut nimeksikään. Tänä vuonna päätin ottaa vahingon takaisin ja kiikutin sinne ennätysmäärän omenaa puristettavaksi. Nyt meillä on 87 litraa omenamehua varastossa! Omenamehu on kirpeää ja ihan erilaista kuin kaupan mehut. Ne säilyvät ainakin vuoden, joten tästä sadosta on iloa vielä pitkäksi aikaa. Ihanaa, että niin lähellä on paikka, jossa omenoista tehdään mehua, sillä muuten suurin osa omenoista menisi kyllä hukkaan. Lopuista omenoita olisi tällä viikolla tarkoitus kuivattaa lastuja naposteltavaksi ja sosetta puuron kaveriksi. Omassa puutarhassakin on vielä satoa jäljellä, kuten kuvista näkyy ja paljon olisi puuhaa ennen pakkasia. Alle olen kerännyt taas sopivan listan elokuulle ja syyskuulle puutarhan parissa:

Loppukesä- elokuu ja alkusyksy- syyskuu

  • Nosta loput sadosta talteen ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa. (peruna, porkkana, sipuli)
  • Tuuleta kasvihuonetta paljon, sillä lisääntynyt ilmankosteus loppukesästä altistaa kasvit sienitaudeille ja härmälle.
  • Muista antaa kurkuille ja tomaateille edelleen säännöllisesti lannoitetta, jotta ne jaksavat tuottaa satoa. Tomaatin- ja kurkunlehtiä voi poistaa, jotta ilma kulkee paremmin.
  • Katkaisemalla tomaatista latvan, nopeutat terttujen kypsymistä.
  • Kylmät yöt ja aamut lisääntyvät ja kasvihuonetta voi yrittää pitää lämpimänä viemällä sinne täysiä vesiämpäreitä/ kastelukannuja. Olen pitänyt omassa kasvihuoneessa valkoista harsoa varjostimena ja nyt se eristää jonkin verran kylmää.
  • Raakoja tomaatteja ei kannata hylätä ilmojen viiletessä vaan ne voi kerätä pahvilaatikkoon ja jemmata muutamaksi päiväksi kaappiin. Siellä tomaatit kypsyvät itsestään valmiiksi ja kaikki sato tulee hyödynnettyä. Kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla tomaateille laatikkoon kaveriksi omenan.
  • Lannoita puutarhan monivuotiset kasvit loppukesästä, jotta ne ehtivät saada ravinteita ennen talvehtimista. Lannoitetta kaipaavat ainakin yrtit, marjapensaat, omenapuut ja perennat.
  • Jos tarkoituksena on istuttaa lisää monivuotisia kasveja, se on hyvä tehdä alkusyksystä ennen pakkasia. Silloin kasvit saavat juurtua rauhassa.
  • Kesäkukista esimerkiksi unikon siemeniä kannattaa kerätä talteen seuraavaa kevättä ajatellen.
  • Kitke puutarhasta ja kukkapenkeistä viimeiset rikkakasvit. Mitä enemmän saat kitkettyä niitä juurineen, sitä vähemmän niitä jää talvehtimaan puutarhaan. Älä unohda kasvihuonetta!
  • Nurmikko voi nyt hyvin kevään kalkitsemisesta ja lannoittamisesta, joten sille riittää maltillinen leikkaaminen ennen pakkasia.
  • Kukkineet perennat voi halutessaan jakaa nyt ja istuttaa uusiin kukkapenkkeihin.
  • Anna kuivuneiden pionin varsien olla rauhassa ja leikkaa ne alas vasta keväällä. Tällöin sadevesi ei pääse leikatuista varsista syvälle juuriin syväjäädyttämään kasvia ja pioni voi paremmin. Isoäidin kultainen vinkki, jolla saa hyvinvoivia ja isoja pionikasvustoja.

Koti Piha ja puutarha