Olen tehnyt viimeaikoina paljon ajatustyötä onnellisuuden ja hyvinvoinnin parissa. Viime syksyn takapakki kaikessa aiheutti sen, että aloin tietoisesti etsiä elämääni hyvinvointia lisääviä juttuja. Kieltäydyn elämästä ”sitten kun”-elämää, koska aina tulee vastaan uusia käänteitä, joihin ei olekkaan valmistautunut. Olen esimerkiksi aina kuvitellut, että tämän ikäisenä minulla olisi jo ainakin kaksi lasta, mutta nyt olen opetellut elämään myös sen ajatuksen kanssa ettei lapsia välttämättä minulle suodakkaan. Se tuo tosi paljon erilaisia uusia mahdollisuuksia elämääni, joista olen myös innoissani, vaikka tietysti edelleen toivon, että minusta tulisi joskus äiti. Tuntuu kuin edessäni olisi lukemattomia ovia, joista osa sulkeutuu lopullisesti kun toiset avautuvat. On parempi kuitenkin opetella elämään hetkessä eikä murehtia liikaa tulevaa, sillä olen joutunut oppimaan kantapään kautta myös sen, että jokainen päivä voi olla viimeinen.

Pyörittelen päässäni paljon ajatuksia perhe-elämästä, matkustamisesta ja maailman tutkimisesta, uudesta ammatista, kirjoittamisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta. Tiedän, että kaikkia niitä pystyn toteuttamaan jos vain haluan, mutta pitäisi sijoittaa ne tärkeysjärjestykseen. Haluan olla varma siitä, mitä haluan ennen kuin lähden esimerkiksi vaihtamaan työtä ja tällä hetkellä uusi suunta on ainakin ihan hukassa. Toisaalta pidän nykyisestä työstäni, mutta se ei tue esimerkiksi reissuhaaveitani. Haluaisin palavasti matkustaa ja tarkoitan nyt todella matkustaa enkä sitä, että lähdetään Teneriffalle viikoksi makaamaan hotellille. Haluaisin päästä seikkailemaan Norjaan, Islantiin, Italiaan, Afrikan savannille ja tutkia mielenkiintoisia luontokohteita Kanadassa tai vaikka ajaa asuntoautolla halki Yhdysvaltojen. Haluaisin kirjoittaa ja kuvittaa oman lastenkirjan, mutta olen tietoisesti vähän lykännyt projektia, koska työt ja koulu vievät nyt niin paljon energiaa. Haluaisin kehittyä joogassa yhtä taitavaksi kuin opettajani, mutta se vaatisi ihan valtavan suuren omistautumisen joogalle. Haluaisin myös ylittää itseni juoksemalla maratonin. Suurin toiveistani olisi oma lapsi, mutta toisaalta se muuttaa tai ainakin lykkää paljon muita suunnitelmiani. Ihania haaveita ja niin paljon mahdollisuuksia.

Suurin hyvinvoinnin lähteeni on edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen metsä. Samoilen siellä mielelläni tunteja kuunnellen hyvää fiilistä tuovaa musiikkia. Olen ottanut mukaan myös polkujuoksun, josta saa eteenkin kesäisin ihan kivat Pocahontas-vibat. Kävin metsässä viimeksi eilen ja häkellyin sen vihreydestä, joka on tähän vuoden aikaan todella kummallista. Juoksussa olen vaihtanut pitkät lenkit lyhyempiin ja tehokkaampiin, josko sillä pääsisin penikkakivuista pikkuhiljaa eroon. Olen luottavaisin mielin, että kun huhtikuussa kunnon juoksukausi taas starttaa, minä ja penikkani olemme vihdoin valmiita.

Kävin menneellä viikolla ensimmäistä kertaa joogassa inversio-työpajassa, jossa tehdään paljon ylösalaisin olevia asanoita. Harjoittelimme 2,5 tuntia erilaisia päällä- ja käsilläseisonta-asentoja ja hiki virtasi. Huomasin heti, että se oli minun juttuni! En pelkää seistä käsilläni tai päälläni ja uuden oppiminen oli kivaa. Tarvitsen valtavasti lisää voimaa keskivartaloon ja erityisesti lapatukea tulisi treenata, jotta asanat onnistuisivat vielä paremmin, mutta koin tunneilla myös monta onnistumista. Parasta inverioliikkeissä on se, että tiedät välittömästi jos paketti ei ole kasassa ja et saa keskivartaloon tai kannatteluun tarpeeksi voimaa. Ihan mahtavaa treeniä! Asanoiden hallitseminen vaatii vielä työtä, mutta haluan ehdottomasti jatkaa tämän parissa.

Huomaan, että monet teksteistäni päätyvät aina jotenkin joogaan ja juoksuun, mutta ne ovat tällä hetkellä suurimpia ilontuojia arkeen. Niissä kehityn myös jatkuvasti, joten aina riittää uutta juttua aiheista. Niistä kuulet varmasti kevään aikana vielä monen monta kertaa. 🙂 Helmikuun aikana aion keskittyä myös intuition vahvistamiseen eteenkin syömisen suhteen. Olen ennenkin suositellut täällä Patrig Borgin kirjoja, joista intuitiivista syömistä käsittelevä kirja on paras. Jos kiinnostut tutkimaan asiaa lisää, kannattaa lukea kyseinen kirja läpi. Helmikuun lukulistalle kuuluu myös Syntynyt juoksemaan ( Christopher McDougall) ja Hyvä elämä rakkaudella Karita (Karita Tykkä). Olen ollut hyvällä mielellä jo koko alkuvuoden ja toivon, että tämä fiilis säilyisi mahdollisimman pitkään. Edelleen hartaasti toivon sellaista kuukauden kestävää talvea ja lunta, että voisin kaivaa vanhat sukseni vihdoinkin esiin varastosta. Viime vuonna tähän aikaan hiihdin mukana Kuhankuonon laturetkellä ja en olisi voinut olla onnellisempi. Pitäisi alkaa varmaan pikkuhiljaa taas napsimaan uusia kuvia bloginkin puolelle, sillä tämäkin ihana talvikuva on joulukuun alulta. 🙂