Tämä vuosi on ollut pitkästä aikaa yksi raskaimmista ja sellainen, jonka päättymisestä olen ihan tyytyväinen. On ihana päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä uuden vuoden turvin ja keskittyä taas omaan hyvinvointiin ja arkeen. Seuraava kirjoitukseni on blogini henkilökohtaisin , mutta pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt, että haluan jakaa sen. Olisi outo kirjoittaa koko ajan vain kaikista kivoista asioita, kun kuitenkin myös niitä kurjia juttuja on tapahtunut siinä taustalla. Törmäsin syksyllä bullet journalin facebook-ryhmässä tähän pohjaan ja päätin heti, että haluan koota vuoden hyvät ja huonot asiat yhteen nippuun sen avulla. Tässä tulee pitkä kirjoitus, johon olen palannut useasti viimeisen kahden kuukauden ajan.

Vuosi 2019 ei kuulunut niin sanotusti niihin kultaisiin vuosiin, joita on kiva muistella jälkeen päin. Blogin puolella on ollut välillä vähän hiljaista, koska haluan pitää tämän itselläni välineenä, johon säilön hyviä muistoja. Siksi täällä ei ole juurikaan synkistelyä ja valitusta ikävistä asioista, joita niitäkin on elämässä mukana ihan riittävästi. Jätän siis huonoina hetkinä blogin päivittämisen vähemmälle ja palaan taas kun löytyy innostusta ja inspiraatiota. Tämä vuosi on ollut itselle kuitenkin poikkeuksellinen ja niimpä sen pohjalta syntyi tämä teksti.

Alkuvuosi ja kevät oli ihanaa innostuksen aikaa, jolloin pääsin loistavaan vauhtiin juoksuharrastukseni parissa ja hyvinvointi oli muutenkin se ykkösasia elämässäni. Täytin kolmekymmentä ja samalla tunsin olevani elämäni kunnossa. Opin elämään hankalan kilpirauhattomuuteni kanssa ja haaveilin maratoonin juoksemisesta. Harjoittelin kasvattamaan satoa pienessä kasvihuoneessa ja nautin elämästäni maalla. Kesällä meitä potkaisi onni ja tein positiivisen raskaustestin. Olin ensimmäiset pari kuukautta onnellisesti raskaana ja odotin ihan hirveästi, että pääsen kirjoittamaan siitäkin aiheesta enemmän blogiin. Minulla kävi tosi hyvä tuuri, sillä odotin vauvaa samaa aikaa hyvän ystäväni kanssa ja oli ihana tutustua tähän uuteen asiaan yhdessä jonkun muun kanssa, joka oli samassa tilanteessa. Muutenkin lähipiirissä ja ympärilläni oli paljon naisia, jotka jakoivat samaa elämänvaihetta kanssani ja se oli niin kivaa. Kesäkuukaudet olivat tässä vuodessa parasta. Matkustimme Madeiralle ja matka oli yksi upeimmista.

Syksyllä muiden vauva-arki ja raskaudet jatkuivat ja omani ei. Keskenmeno on ollut yksi vaikeimmin työstettävä asia elämässäni, koska se piti tehdä salassa muilta. Olen kokenut valtavia katkeruuden, surun, välinpitämättömyyden ja vihan tunteita viimeisten kuukausien aikana ja on ollut vaikeaa selittää omaa käytöstään ihmisille, jotka eivät ole tienneet asiasta. Olen kirjoittanut tänne keskenmenosta monia kertoja ja yhtä monta kertaa olen poistanut luonnoksen, koska en olekkaan ollut valmis julkaisemaan sitä. Päätin kirjoittaa siitä nyt vuoden loppupuolella, koska olen elänyt puolet tästä vuodesta niin, että olen kantanut sen tuomia fiiliksiä sisälläni.

Loppuvuoden olen opetellut antamaan keholleni anteeksi ja yrittänyt harjoittaa mahdollisimman stressitöntä elämää. En ole ottanut paineita minkään suorittamisesta, vaan viettänyt syksyä leväten ja asioita käsitellen. Joogasta saan ihan valtavasti voimaa ja lohtua kaiken keskellä ja olen löytänyt siitä itselleni rakkaan harrastuksen. Olen löytänyt luovaa inspiraatiota itsestäni maalaamisen sekä kirjoittamisen kautta ja on ollut ihana innostua taas vanhoista vesiväreistä. Toivon, että uusi vuosi tuo elämääni taas enemmän jaksamista ja liikuntaa, mutta toistaiseksi minulta ei löydy vielä energiaa koviin juoksusuorituksiin. Kolme kuukautta keskenmenon jälkeen olen vihdoinkin valmis hyväksymään, että elämä jatkuu, mutta huomaan edelleen, että kaikki raskauteen liittyvä satuttaa.

On tässä vuodessa ollut onneksi hyviäkin asioita niiden kurjien lisäksi. Blogissa olen edelleen jakanut itselleni hyvää mieltä tuovia juttuja, vaikka taustalla en olekkaan aina ollut entinen oma itseni. Olen onneksi silti osannut olla myös onnellinen. Olen ollut onnellinen lämpimästä kesästä, jonka vietimme yhdessä mieheni kanssa. Ja matkustelusta uusiin eksoottisiin paikkoihin. Irtiotoista arjessa ja yhdessä vietetystä ajasta. Siitä, että osaamme kaiken kurjankin keskellä nauraa niin, että vesi valuu silmistä. Ja olen ollut onnellinen siitä pienestä kasvimaasta, jossa olen saanut kasvattaa tuoreita herkkuja. Olen ollut ylpeä siitä, että kehoni pystyy juoksemaan 10 km lenkkejä väsymättä ja yksi tunne jonka haluan ehdottomasti takaisin vuonna 2020 on se juoksemisesta tuleva fiilis. Olen nauttinut luonnosta ja joogasta, jota en suostu enää lopettamaan mistään hinnasta.

Kuluneena vuonna 2019

5 asiaa joista olen kiitollinen.

• Olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan.
• Olen saanut joogasta tasapainoa elämääni.
• Minulla on upea ja hyvä parisuhde.
• Asun maaseudulla luonnon keskellä.
• Olen voinut matkustaa ja nähdä uusi paikkoja.

5 asiaa, joissa onnistuin.

• Juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni 12 km lenkin.
• Kasvatin paljon mehukkaita tomaatteja.
• Löysin joogan kautta keinoja sisäisen rauhan löytämiseen.
• Innostuin taas vesiväreistä.
• Laitoin alulle kirjaprojektin, josta olen haaveillut.

5 asiaa joihin panostin.

• Parisuhteeseen.
• Kestävyyskuntoni oli parempi kuin koskaan ennen.
• Joogaan ja omaan hyvänolon sekä rauhan etsimiseen itsestäni.
• Pienen kasvihuoneeni hoitamiseen.
• Uuden suunnan ja merkityksen löytämiseen elämässä.

3 pettymystä.

• Keskenmeno.
• Kun koin syksyn sekä omassa elämässäni että töissä tosi väsyttäväksi ja raskaaksi.
• Kun kilpirauhasen lääkitys ei asetu vieläkään kohdilleen.

3 vuoden parasta päivää.

• Päivä, jona tein positiivisen raskaustestin.
• Päivä, jona astuin ensimmäistä kertaa Madeiran laakeripuumetsään.
• Päivä, jolloin ymmärsin, että elämä jatkuu kaiken surun jälkeen.

3 asiaa, jotka tekisin toisin.

• Jatkaisin juoksua tavoitteellisesti, vaikka olinkin raskaana. Luulen, että luovuin siitä vähän liian helposti. Olisin lisäksi aloittanut rauhallisemmin ja näin välttänyt alussa vaivanneet kolotukset.
• Matkustaisin vielä paljon enemmän.
• Näkisin enemmän ystäviäni.

3 asiaa, joita en osannut odottaa.

• En ole tajunnut, miten nopeasti juoksussa voi kehittyä, kun siihen vain uskaltaa lähteä mukaan.
• En uskonut, että viidestä pienestä taimesta voi kasvaa tomaatteja kottikärryllisen verran.
• Inspiroiduin valtavasti maalaamisesta ja olen tehnyt sitä aktiivisesti loppuvuonna.

Vuoden merkittävin opetus.

Ole armollinen itsellesi ja anna paranemiselle aikaa. Olen oppinut tämän vuoden aikana itsestäni ja tavastani käsitellä menetyksiä taas paljon. Vähättelen suruani muille ja yritän täyttää tyhjät hetket loputtomalla tekemisellä, joka on johtanut siihen, että olen ollut aivan totaalisen loppu koko syksyn. Olen ollut välinpitämätön kaikkea kohtaan ja vetäydyn yhä useammin vain omiin oloihini. Olen kirjoittanut blogia ahkerammin ja koko ajan taustalla on vihlonut tunne, että arjessani on meneillään niin paljon muutakin, kuin mitä blogissani näkyy.