15 ajatusta joulusta

Joulun aikaan luen mieluiten.. Mukaansatempaavaa kirjaa, johon voi uppoutua iltaisin, kun päivän työt ja treenit on hoidettu.

Jouluelokuva, joka ihastuttaa aina uudelleen.. Yksin kotona-elokuva on vuodesta toiseen joulun hyvänmielenleffa. Onneksi myös mieheni on suuri fani, joten meillä kuunnellaan välillä myös kyseisen elokuvan musiikkia, kun halutaan fiilistellä joulua.

Paikka, jossa vietän mieluiten joulunpyhät.. Kotona. Koti on paras paikka maailmassa oli sitten arki tai juhla. Käymme syömässä sukulaisilla tai kutsumme koko poppoon meille jouluaterialle. Olen tosin joskus haaveillut kahdenkeskisestä joulusta pohjoisen lumisissa maisemissa.

Perinne, joka on minulle joulussa tärkein.. Yhteinen jouluateria perheen kanssa ja hautausmaalla läheisten muistaminen. Haluaisin tehdä aamusaunasta uuden perinteen, mutta aikaisempina vuosina ateria on ollut niin aikaisin, ettei aamuisin ole ehtinyt saunaan.

Ihanin jouluinen lapsuusmuisto.. Jouluaamu, jolloin herättiin siskon ja veljen kanssa ja saatiin vihdoin avata suklaajoulupukit. Suklaata syödessä katsottiin joulun piirrettyjä hiljaa, sillä aikaa kun vanhemmat vielä nukkuivat. Silloin ei riidelty vaan istuttiin saman peiton alla rivissä. Ne on nyt niitä kultaakin kalliimpia muistoja, kun yksi joukosta puuttuu. <3

Suosikkipuuhaani joululomalla.. Rauhalliset aamupalat ja ulkoilu valoisaan aikaan. Lomalla on ihanaa, kun on aikaa syödä kiireettä ja liikkua. Unelma olisi, että joululomalla pääsisi jo hiihtämään.

Jouluaterialla lautaseltani löytyy.. Savulohta, pikkunakkeja ja salaattia. Pikkunakit ovat muisto mummolasta, koska ilman niitä ei tullut joulu. Nakit ostetaan nykyään pakastimeen hyvissä ajoin, sillä ne ovat aika usein kaupasta loppu jo jouluviikolla. Salaattien kanssa on kiva kikkailla jouluaterialla ja tehdä joku erityisen herkullinen versio.

Joululaulu, joka soi taukoamatta.. Kaikki Michael Bublén biisit kelpaavat, mutta erityisen paljon meillä soi ”It’s beginning to look a lot like Christmas”.

Paras jouluherkku.. Suklaa, suklaa ja suklaa. Liekö herkku lähtöisin jo sieltä lapsuuden suklaajoulupukeista.

Jos ostaisin ainoastaan yhden joululahjan, antaisin sen.. Miehelleni. Hän on ansainnut tänä vuonna erityisen monta lahjaa, olemalla kiltti, kannustava ja ihana oma itsensä.

Jouluperinne, josta en niin välitä.. Ennen lahjaostoksilla oli tapana hankkia mahdollisimman paljon, mahdollisimman halvalla. Nykyään en oikein tykkää sitä, että ostetaan isoja määriä tavaraa, joka jää käyttämättä.

Paras saamani joululahja on.. Matka Prahaan oli ihana. On aina kiva saada elämyksiä ja uusia kokemuksia lahjaksi.

Ihanin joulun tuoksu on.. Hyasintti, joulukuusi ja glögi tekevät joulun.

Aattoillastani täydellisen tekee.. Pörrösukat, takkatuli, suklaa, kynttilät ja hyvä kirja.

Joululahjatoiveeni tänä jouluna.. Uudet kumisaappaat, sillä vanhat ovat täynnä reikiä. Niitä olen tarvinnut jo miljoona kertaa sen jälkeen, kun vanhat hajosivat. Olen kärvistellyt märissä sukissa kesästä asti.

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Höpsöä

Paluu paratiisisaarelle

 

Lämmin iltapäivä, puiden läpi siivilöityvä auringonvalo ja kostea ilma. Ympärillä vain loputon vihreys. Kävellessäni levadan viertä, seuraan taimenia, jotka uivat hiljaa vastavirtaan ja välillä singahtelevat sinne tänne kun varjoni osuu niihin. Levadassa vesi soljuu hitaana purona eteenpäin ja kääntyy pian taas seuraavan mutkan taakse myötäillen vuoriston kylkiä. Valtavat villinä kasvavat eukalyptuspuut nousevat korkeuksiin yläpuolellani. Eukalyptuksen tuoksu on huumaava ja hopeat lehdet kahisevat leudossa tuulessa. Polkujen varrella kasvavat villit hortensiat kukkivat ja kuivat lehdet kahisevat lenkkareideni alla.

Uuden  mutkan takaa paljastuu taas uusi näkymä, joka on edellistä kauniimpi. Paahtavat paljaat vuorenrinteet saavat hien kirpoamaan niskaan ja kosteat, suojaisat notkot puiden varjoissa ovat viileitä ja turvallisia. Linnut laulavat jossakin latvustojen kätköissä ja valtavan suuret saniaiset kasvattavat lehtiään levadan ylle. Välillä koukeroiset ja ikiaikaiset laakeripuut tekevät levadan varrelle mystisiä kujia, jotka ovat kuin suoraa satumetsistä. Kiertäessäni taas uuden kulman taakse levadaa pitkin, kuulen pienen vesiputouksen kohinan. Se valuu rauhallisena pitkin kallioita korkeuksista alas ja reittini kulkee sen läpi. Lähestyessäni putousta katson ylös ja auringossa kimmeltävät pisarat putoilevat päälleni mukavasti viilentäen. Seinämä on kostea ja pienten kasvien ja saniaisten täyttämä. Kuljetan kättä sen pehmeällä pinnalla ja sukellan viileän vesiputouksen taakse.

Saavun pienen levadan alkupisteelle keskelle syvintä metsää. Siellä  on lampi, johon soljuu vettä jostakin vuoriston kätköistä. Taimenet kelluvat laiskasti lammen lämpimällä pinnalla ja kesyt madeiranpeipot lentävät toiveikkaana katsomaan, jos niille olisi tarjolla ruokaa. On niin kaunista ja rauhallista. Tänne haluan jäädä.

Kirjoittamani kuvaus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta olen kokenut tämän ihanan hetken Madeiran levadoilla. Eilen teimme joogassa mielikuvitusmatkan vesiputouksen luokse ja se sai aikaan pohjattoman kaipuun takaisin tuolle paratiisisaarelle ja niin tämä hetki kumpusi sisältäni kirkkaana. Onneksi osasin siellä keskittyä ja elää täysillä hetkessä, sillä vain siten pystyn muistamaan niin tarkasti kaikki minua ympäröineet asiat. Valokuvat saavat minut edelleen tuntemaan metsän tuoksun ja äänet selkeästi. Voisinpa päästä takaisin tuonne edes päiväksi.

Uusia matkoja on jo suunnitteilla, mutta Madeiran levadoja on vaikea päihittää ja rima on korkealla. Nyt keskellä pimeintä ja synkintä talvea, on ihana palata mielikuvissaan takaisin kesän lämpöön ja satumaisiin metsiin. Toivottavasti osasin kirjoittaa tarinani niin, että myös sinä saatoit tuntea hetken verran olevasi mukana matkassa.

Hyvinvointi Hyvä olo Matkat Ajattelin tänään