Kasvihuoneen kesäasu
Lapsuuden kesissä parasta oli se, kun aamuisin lähdettiin yöpaita päällä kasvimaalle keräämään aamupalaa. Pellolla oli pakko juosta aina pari kierrosta sadettajan alla, vaikka yöpaita kastui. Helmaan kerättiin porkkanat, herneet ja retiisit ja kurvattiin vielä marjapensaiden kautta terassille herkuttelemaan. Multaiset porkkanat pyyhittiin paitaan ja vieläkin kuulen korvissani isän valituksen siitä, miten siitä saa myyräkuumeen.
Omassa kasvihuoneessani on käynyt tämän viikon ajan kova kuhina. Pieniä vihreitä tomaatteja putkahtelee päivittäin lisää ja ollaan syöty kurkuista jo kolme. Ja voi vitsi että on maistunut! Aamurutiineihin kuuluu nykyään lähteä ensimmäisenä silmät sikkurassa avaamaan kasvarin luukut ja kastelemaan istutuksia. Enkä tiedä parempaa tapaa aloittaa päivä. Kesäkuu on ollut tosi lämmin ja kaunis, joten myös perunoista ensimmäiset on syöty parempiin suihin. Aikaisin keväällä, kun aloitan ensimmäiset viljelyt ja ravaan ruukkujen kanssa ulos ja sisään, tuntuu kesän sadonkorjuu todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt se alkaa vihdoin olla täällä ja salaatit sekä kurkut saa jo omalta pihamaalta. Marjapensaissa on havaittavissa hentoa punerrusta ja herneissä on ihan kohta kukat.
Juhannuksena kasvihuone sai vihdoinkin loppusilauksen, kun tein lattian valmiiksi. Olen tosi huono kaikissa DIY-projekteissa, koska valmista pitäisi tulla saman tien. Tämä lattia oli kuitenkin niin helppo toteuttaa, että jopa minä pystyin siitä suoriutumaan. Kasvariin laitettiin keväällä ennen istutuslaatikoita pohjakangas ja nyt kannoin betonilaatat suoraa siihen päälle. Sepeliä kului kottikärryllinen ja harjasin sen laattojen rakoihin. Aikaa kului noin 30min. Istutuslaatikot R nikkaroi laudoista ja taimet istutin suoraa käteviin kasvatussäkkeihin. Pieni kasvihuoneeni on kyllä maailman paras! Monta muutakin ihanaa puutarhajuttua kaipaisi omaa postausta, mutta teen vieläkin pitkiä päiviä töissä, joten ne joutuvat nyt vähän odottelemaan. Lomaan on onneksi aikaa enää pari viikkoa.
Kivaa torstaita!
Keskikesän yöttömät yöt olivat lämpimiä ja makeita. Sotkettiin fillareilla kuohuvasta humaltuneena uimamontuille ja siinä hetken ajan villinä ja vapaana, hameenhelma lepattaen ja tukka tuulessa hulmuten tunsin olevani taas kuin 18-vuotias. Maalaismaisema, lupiinit ja pölyinen hiekkatie vilistivät ohitse. Tyyni lampi, pienet ahvenet ja hiljaisuus. Rohkeampi juoksee aina suoraa veteen ja vilukissa kastaa varpaan kerrallaan.
