Tapahtui marraskuussa

Hienosti tämä marraskuun vaihtuminen vihdoinkin joulukuuksi otetaan taas vastaan perinteisesti sairastuvalla. Mikä siinä onkin, että aina loppuvuodesta meille rantautuu vähintään yksi flunssa? Olin suunnitellut vaikka mitä ihanaa ja jouluista kodin puolelle ensimmäisen adventin kunnaiksi ja kaavaillut tänne blogiinkin monta erilaista kivaa postausta, mutta kaikki on ollut tauolla flunssan takia. Lähestyvä joulu on saanut minut kovin innostuneeksi, mutta nyt kipeänä, en ole päässyt toteuttamaan yhtäkään suunnitelmaani. En päässyt nauttimaan ensilumesta, kodissa ei ole heilautettu siivousrättiä kertaakaan ainakaan viikkoon, pikkukuuset odottavat vielä metsässä, kranssit ja valot on ripustamatta ja kortit ihan vaiheessa. Harmittaa olla kipeänä ja sairastaminen raskauden viimeisellä kolmanneksella onkin näköjään ihan oma lukunsa. Mielummin olisin tehnyt vaikka ympäripyöreitä päiviä töissä. Päivä tai kaksi tässä vielä menee toipuessa, mutta tulevana viikonloppuna aion laittaa hihat heilumaan jouluvalmistelujen kanssa. Olen yrittänyt hillitä niiden parissa puuhailua jo koko marraskuun ajan, mitä nyt glögipulloja olen kiertänyt useamman auki ja testannut suosikkikonvehtieni makuja.

Mahtui marraskuuhun onneksi muutakin kuin yskää ja nuhakuumetta, mutta nyt kun niistä on kärsinyt viime aikoina yötä päivää, ei päähän oikein enää mahdu muuta. Viimeinen raskauskolmannes pyörähti virallisesti käyntiin viime viikolla ja alkuvuodesta lähestyvä synnytys ja arki vauvan kanssa ovat alkaneet pyöriä koko ajan enemmän mielessä. Olen tähän asti työntänyt ajatusta niistä aina vähän eteenpäin, mutta hankintoja on ollut kertakaikkiaan pakko aloittaa tekemään ja ilmoittautua synnytysvalmennukseen. Sellaiset asiat ovat alkaneet tehdä tästä kovin todellista. Lisäksi jatkuvasti  voimistuvat potkut mahassa muistuttavat ihan joka päivä, että täällä sitä kasvetaan kovaa vauhtia! Mutta vietetään nyt vielä yksi joulu aikuisten kesken ja valmistellaan vauvan huonetta ennen kuin hypätään vauva-arkeen.

Marraskuussa

Onnistuin. Koti on kaikesta kaaoksesta huolimatta pysynyt siistinä muutamaa pölykoiraa lukuunottamatta ja siitä käy varmasti kiittäminen lokakuun järjestelyä, jolloin laitettiin esimerkiksi vaatesäilytys ja – huolto kuntoon. Ostin myös miehelleni jo syntymäpäiväksi ja jouluksi lahjan ja tuntuu, että olen sopivan ajoissa asian kanssa. Lahjoista ja muusta jouluhömpötyksestä kirjoitan varmasti vielä useasti lisää joulukuun aikana.

Panostin. Vauvan hankinnoissa hyödynsimme black friday-tarjouksia ja löysimme hyvät yhdistelmävaunut sekä turvakaukalon pienellä alennuksella. Lisäksi valmiina on jo pieni määrä vaatteita, lämpöpussi ja vauvakirja. Pitää alkaa kirjata varmaankin tarkemmin ylös, että mitä kaikkea sitä oikein vielä tarvitseekaan valmistella ennen hänen saapumistaan.

Olisi saanut jäädä välistä. Tämä kirottu flunssa. Olen ollut tosi huonovointinen ja väsynyt. Miehellä osui kaiken lisäksi työmatka ulkomaille tämän kaiken keskellä ja olen ikävöinyt häntä tavallista enemmän. Yksin sitä on aikaa pyöritellä kaikenlaista päässään, kun makaa päivät pitkät peiton alla. Eniten olen jännittänyt sitä, ettei hän pääsisi mukaan synnytykseen, sillä se taitaa olla suurin pelkoni. Onneksi hän kotiutui sieltä ja olen vieläkin yhtenä palasena.

Mieleenpainuvin retki. Kasvava vyötärönympärys ja hidastuneet liikkeet sekä huonovointisuus ovat rajoittaneet retkeilyä sen verran, etten tainnut tehdä yhtäkään retkireissua marraskuuhun. Olen viimeaikoina retkeillyt lähinnä sängyn ja jääkaapin väliä. Iloiseksi minut teki poikkeaminen paikalliseen sisustuspuotiin, josta valitsin tulevalle vauvallemme oman joulukoristeen.

Onnellisin hetki. Hämyiset illat kynttilänvalossa yhdessä mieheni kanssa. Joka päivä onnellisena ihmetellään pientä vauvaa sisälläni. Myös ensilumen sataminen oli aivan ihana piristys marraskuuhun, vaikka olenkin katsonut sitä lähinnä ikkunalasin läpi.

Paras herkku. Tähän on vain yksi oikea vastaus ja se on Bruno klementiinit. Olen syönyt niitä ainakin kilon päivässä. Niiden tuoksusta tulee heti joulu mieleen.

Joulukuussa

Vähän enemmän. Kaikkea sitä, mistä olen nyt kipeänä jäänyt paitsi. Kotikolon puunausta ja joulupuuhia, vauvan huoneen järjestelyä, ulkoilua ja liikuntaa. Minulla on joogakortissakin vielä aika monta kertaa käyttämättä ennen helmikuuta ja aion jatkaa kävelylenkkejäni niin pitkään, kuin se tuntuu hyvältä.

Vähän vähemmän.  On aika siirtyä vihdoinkin työmoodista vauvanodotukseen ja rauhoittua kotiin. Äitiyslomani alkaa hyvin pian joululoman jälkeen ja tulevat viikot ovat irtautumista työkiireestä. Väsymyksestä johtuen olen siihen jo enemmän kuin valmis, vaikka se aluksi varmasti vähän kummalliselta tuntuukin.

Toivon, valkeaa joulua, paljon yhdessä vietettyjä hetkiä mieheni kanssa ja sitä, että saamme nauttia kahdenkeskisestä ajasta ennen vauvan syntymää. Joulupukilta toivon Kuoma-kenkiä.

Aion, flunssan mentyä ohi suunnata metsään hakemaan meille kranssitarvikkeita ja pari pientä koristekuusta tuomaan joulutunnelmaa. Haluaisin myöskin osallistua uimahallin kynttiläuintiin ja laittaa rauhassa kodin joulukuntoon. Ihanaa, että tulee joulu!

hyvinvointi oma-elama
Kommentit (4)
  1. Kateellinen
    3.12.2022, 14:19

    Oliskin omaa metsää josta hakea koristekuusia : En kyllä taitaisi raaskia, kun olisin juuri maksanut tainten istutuksesta, tai vaihtoehtoisesti istuttanut kovalla vaivalla itse.

    1. Näinhän se on, että siinä on kääntöpuolensa myöskin. Meillä onneksi paljon havua ja ns roskakuusta peltojen reunoilla, jotka kaadettaisiin ennemmin tai myöhemmin pois varjostamasta satoa. 🙂 Aina kannattaa ainakin kysyä, jos on tuttuja metsänomistajia tai maanviljelijöitä.

  2. I feel you! Olen myös raskauden loppupuolella, jolloin muutenkin alkaa hidastua vauhti, ja pitkittyneet flunssat vievät ne loputkin voimat. Tsemppiä ja hyvää joulunodotusta!

    1. Kiitos ja samoin tsemppiä loppuodotukseen! Nyt alkaa onneksi taas elämä voittaa. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *