Pysähtynyt elämä

Elämäni ei ole selviämään päin. On kuin kaikki olisi jatkuvaa krapulaa ja merisairautta eikä yhtään saarta tai luotoa ole näkyvissä. Joku minua positiivisempi voisi pitää tällaista tuuliajoa raikkaana tuulahduksena elämän risteyskohdassa. Kunnes pääsen tähän tavoitemielentilaan, yritän hämyttää ajatukseni meditaatiovideoihin, liialliseen teen juomiseen ja maratonpuheluihin kaverini kanssa.

Yhteydenpito miehen kanssa, joka on liian hyvä ollakseen totta, on jatkunut. Sydämeni on vain niin riekaleina, etten pysty rakastamaan, rakastumaan, ajattelemaan rakkautta. Hän on sellainen kilttimies, lempeä ja kuunteleva. Vastakohta jännämiehelle, joka saa kaikki naiset ja jättää heidät itkemään rakkauttaan ryhmäterapiaan.

En tiedä, mikä puuttuu, mutta jokin puuttuu.

Edes seksi ei läväyttänyt pöydälle uusia energioita. Seksimme noudatti perinteistä kaavaa ensimmäisestä kerrasta lähtien: riisuuntuminen alusvaatteisilleen, sängyllä pyörimistä, alusvaatteet pois, mies antaa naiselle suuseksiä, naisen orgasmin jälkeen mies survaisee itsensä naisen sisään, minuutin jälkeen saa orgasmin, suihkuun ja takaisin sängylle pyörimään.

Mietin, onko minusta todella tullut näin mielikuvitukseton, tylsä lahna. Missä roolivaatteet, kokeilut, seksilelut ja himo?

Ehkä kehoni yrittää sanoa, että unohda se seksi, etten vahingossakaan lisäänny tällaisessa elämäntilanteessa. Jopa lapsen lääkärintarkastuksessa huomio kiinnittyi siihen, kuinka huonosti minä voin. Lapsella on kuulemma kaikki hyvin, mutta äiti vaikuttaa uupuneelta.

Olin niin uupunut, etten edes tiennyt, miten kommentoida. Äiti on uupunut, koti on kylmä kuin jääkaappi ja mikään ei edisty elämässäni mihinkään suuntaan.