Meidän lapsettomuusmatka

Moikka! Palasinkin näin nopeesti takaisin. 😀 Tuli hinku kirjoittaa tästä meidän matkasta jo tänään. Luultavasti vielä tämän päivän puolella tuun palaamaan kirjoittamaan puhelusta, jonka tänään sain lapsettomuusklinikalta! Niiiiin jännittävää.

Meidän lapsettomuusmatka on siis alkanut vuonna 2013. Tein iloiseksi yllätykseksi tammikuussa 2013 posivtiivisen raskaustestin. Ei oltu koskaan erityisemmin yritetty lasta,joten yllätys oli tosiaankin iloinen. Melkein 12 ihanaa viikkoa mä sain nauttia siitä pienestä kummusta, mikä mulle ehti kasvaa. Joo tiedetään, turvotusta se varmaan suurimmaksi osaksi oli.

Mun raskaus meni kesken viikolla 11+4, kesken mun yövuoron. Mulla oli ollut vähän vatsa kipeä koko päivän, mutta en ajatellut sen olevan mitään suurempaa, raskauteen liittyviä kipuja vaan. Saatiin heti keskenmenon jälkeen lupa alkaa yrittämään uudestaan, kun siltä tuntuu. Ei me edelleenkään varsinaisesti yritetty, mutta vauvaa ei vain kuulunut. Mä aloin itse olla tilanteeseen jo aika epätoivoinen. Silti jotenkin kummasti jostain onnistuin löytämään ilon aiheita ja valonpilkahduksia.

Vuonna 2017 keväällä, me lähdettiin tutkimaan syytä lapsettomuudelle. Mulla todettiin pco, joka omalta osaltaan hankaloittaa koko hommaa. Selittämätön lapsettomuus. Tuon kevään aikana me juostiin lääkärillä ja verikokeissa kumpikin melkein kuin liukuhihnalla. Loppujen lopuksi niihin lääkärikäynteihin oli jo turta, eikä ne juuri tuntunut enää miltään.

Tähän päivään mennessäkään meillä ei oo tärpännyt ja meidän syli on tyhjä. Punnittiin tuolloin 2017 paljon eri vaihtoehtoja, ja oltiin ihan varmoja, että lapsettomuushoidot ei oo meidän juttu. Päädyttiin adoptioon. Joskaan sekään ei juuri edennyt. Jotenkin kaiken tuon häslingin ja ramppaamisen jälkeen keskityttiin vain siihen, että saadaan olla täysin kaksin eikä koko ajan ole tarve mennä jonnekkin. Kukaan ei halua tutkia tai ottaa miljoonaa putkiloa verta meistä. Adoptiohakemus kyllä pyydettiin Pela:lta, paperitkin täytettiin, mutta aina vaan ne on lähettämättä. Ne on hyvässä tallessa meidän vitriinissä.

Nyt muutama viikko mulle tuli tunne, että entä jos sittenkin. Mitä jos ne lapsettomuushoidot olis sittenkin meidän juttu. Mitä jos se olisi se keino, että meidän talossa kuuluu joskus pienten jalkojen töminä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Vähän ujostellen esitin asiani mun miehelle. Mun yllätykseksi hän olikin heti mukana koko hommassa. Meidän koko keskustelu lähti rönsyilemään niin, että mahdolliselle lapselle (on sitten tyttö tai poika) on jo nimi 😀 Noh joo, mentiin vähän asioiden edelle, mutta innostuttiin molemmat! Netistä sitten katselin eri lapsettomuusklinikoita, ja valittiin meidän mielestä meille paras. Kaksi vuotta siihen meni, kun sulateltiin asiaa. Sanoinkin miehelle, että eihän me mitään menetetä, muuta kuin rahaa, ja jos sillä keinolla lapsi saadaan, niin mä maksan vaikka miljoonia!

Tänään sain tosiaan lapsettomuusklinikalta puhelun, mutta kerron siitä myöhemmin 🙂 Nähdään!
<3: piipa

Kommentit (6)
  1. Moikka! Minkä takia päädyitte yksityiselle hoitoihin? Me ollaan oltu lapsettomuustutkimuksissa/-hoidoissa nyt 1,5v julkisella ja on kyllä ollut tosi hyvää palvelua. Aina ihmettelen että miten ne ihmiset jaksaa olla niin sydämellisiä.
    Tsemppiä hoitoihin ja onnea yritykseen:)

    1. Moikka! 🙂 Mun miehen siittiötilanteen takia. Meille sanottiin sanottii sillon 2017 että jos hoitoihin lähdetään niin hoidot on automaattisesti yksityisellä.

      Kiitos paljon! 🙂

      1. Mikä miehellä on siis siittiötilanne?

  2. Me oltiin kans varmoja ettei mihinkään hoitoihin lähdetä mutta kun vuodet vaan vieri ja itselläkin nelikymppiset lähestyy, se tuntuikin hyvältä vaihtoehdolta 🙂 Sitä matkaa on takana nyt vuoden verran ja vaikka on ollut raskaita hetkiä, oon silti iloinen että yritetään nyt kaikkemme asian eteen ♡

    1. Kun sitä asiaa on saanu sulatella, nii se on tuntunu hyvältä päätökseltä 🙂 Sillon kun kaikki asiat oli vielä pinnalla eikä tienny mihin edetä, niin oli tosi sekaisin eikä osannu jäsentää ajatuksia. Tsemppiä teille, toivon että teitä onnistaa <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *