Mitä opin vanhaa päiväkirjaa lukemalla
– Merkintöjen perusteella elämäni koostui 11-vuotiaana lähinnä yhden tietyn pojan ajattelusta, draamoista, kavereista, koulunkäynnistä ja luokkaretkistä sekä veljien vierailuista kotona. Erityisen tärkeää oli raportoida päiväkirjaan koetuloksista, yhden tietyn pojan lähettämistä viesteistä ja kavereiden synttäreistä.
– Tuohon maailmanaikaan ei ilmeisesti ollut olemassa tekstareita vaan textareita. Öh.
– Vuonna 2002 ei ollut mitään diskoja tärkeämpää.
– Draaman määrä elämässäni on vähentynyt huomattavasti sitten vuosien 2001-2003. Päivät eivät ole enää täynnä tätä: Niin sitten Kirsi-Irmeli tuli meille. Sen piti jäädä yöksi. Sitten Jussi-Uolevi soitti äitin kännykkään. Se laitto kuiteski luurin kiinni. Kirsi-Irmeli soitti Minna-Onervan kännykkään, Minna-Onerva käski antaa mulle, Minna-Onerva puolestaan anto Jussi-Uoleville. Jussi-Uolevi jotain että kuka se on?, jne. Sitten se anto takasin Minna-Onervalle. Minna-Onerva sano, että Jussi-Uolevin piti sanoa vaan anteeks yhestä hommasta, ja että Kirsi-Irmeli on törppö kun sekin jäi koululle, ja että se antaa mulle joulukortin ja -lahjan huomenna. Sitten Kirsi-Irmeli oli kuullu, että Minna-Onerva sano jotain siitä. Kirsi-Irmeli suuttu ja lähti (itkien) kotiin. Äiti rupes kuulustelemaan minua siitä. Nyt minä en tietenkään saa kännykkää. (Henkilöiden nimet mahdollisesti muutettu.)
– Nykyään kommunikoin seurustelukumppanini kanssa muillakin tavoin kuin vain satunnaisten tekstivies… eikun siis textareiden välityksellä.
– Suhteen taustalla ei myöskään hääri ilkeämielisiä takapiruja, jotka manipuloisivat osapuolien käytöstä haluamaansa suuntaan. Tähän tapaan: Minna-Onerva ja Tiina-Kyllikki sano, että Jussi-Uolevi on aikonu pistää poikki. Ne oli suunnitellu (kuten aina) että minä tekisin niin ensin, että sille tulis ”paha mieli”. Sitten ne kuitenki sano, että ei vielä kuiteskaan kannata, koska ”meillä menee niin hyvin” ja Minna-Onerva ei oo ihan varma.
– Olin pienenä ihan samanlainen asioiden vatvoja kuin nykyäänkin – varsinkin jos puhutaan erimielisyyksistä ystävien kanssa.
– En tosin ota ristiriitatilanteita enää aivan niin vakavasti kuin ennen, eikä elämä mene totaalisesti sekaisin ihan pienestä.
– Suhtautumiseni uintiin ei ole muuttunut. (Se on edelleen pers… syvältä.)
