Kuviteltu poikaystävä

Tänään on hyvä päivä masentua, taas. Oon lukenut liikaa horoskooppeja viime päivinä. Niiden mukaan saan seuraavan kerran rakkautta vasta elokuussa!! Sinänsä menee yksiin sen kanssa, että #futurehusband palaa reissultaan luultavasti samoihin aikoihin. Mutta sitä odotellessa pieni epävarmuuden poikanen on alkanut kasvaa kasvamistaan. Ja epävarmuuden kaveri ylianalysointikin on saapunut kylään. Mitä se tuolla viestillä meinaa? Miksi se ei soita? Miettiiköhän se ikinä muo? Saanko mä ikävöidä? Mun mieli toimii kuin keskenkasvuinen pikkulapsi. 

Mun sisäinen lapsi on peloissaan, että rakastetaanko sitä. Siitä tunteestahan tämä blogikin alkunsa sai. Niin, vaikka välillä tuntuu, että mie romahan tai mie floppaan, niin pakko pysyä positiivisena. Kun ei yhden ihmisen harteille voi laskea omaa onneaan. Sinkkuangstin valtaamana ajattelin hankkia poikaystävän, mielikuvituspoikaystävän. Näin se käy helposti ja vaivattomasti: 

– älä kuuntele itseäsi

– huomauta autossa jatkuvasti, miten huonosti muut ajavat

– jätä wc-pytyn rengas ylös

– laiminlyö ystäväsi

– heikennä itsetuntosi

– osta halpoja alusvaatteita, jotka ovat selvästi hankittu jollekin sinua puolta pienemmälle hutsulle

– mene peilaillessasi seisomaan itsesi eteen

Ps. Ja sitten tein radioennustuksen (tai spotify-ennustuksen), ja mitä sieltä tulikaan: ”Been sittin’ eyes wide open behind these four walls, hopin’ you’ll call, it’s just a cruel existence like it’s no point hopin’ at all.”

I just wanna keep calling your name, until you come back home…