Eilisen jälkeen sairastuneiden lukumäärä Espanjassa on 72.248 ja vuorokauden aikana kuoli 832 ihmistä koronaan. Järeistä keinoista huolimatta mikään ei näytä virusta nitistävän. Viimeisimpänä toimenpiteenä kielletään maanantaista lähtien töissä käyminen kokonaan muilta paitsi välttämättömiltä aloilta. Ainoastaan etätyö on sallittua.

Pahinta eristyksessä on se, ettei kukaan tiedä milloin se päättyy. Vankipassissa ei ole vapautumispäivää ja moni veikkaa tuomion kestävän vielä puolikin vuotta. Kun kaikki normaali on otettu pois, haaveilevat ihmiset kävelemisestä, halaamisesta, ystävien tapaamisesta, työnteosta ja kupillisesta kunnon espressoa. Aivan tavallisista asioista, jotka olivat vielä kuukausi sitten itsestäänselvyyksiä. Kävelemiskielto on vaikein nieltävä ja sinä ihmeellisenä päivänä kun lockdown on ohi, ryntää rantakaduille varmasti tuhatmäärin kalvakoita kotivankeja välittämättä tyvikasvusta tai kiristävästä houlunkauluksesta.

Alakerran minimarketti oli eilen kiinni ensimmäistä kertaa koskaan. Edellisenä päivänä olin nähnyt parvekkeeltani kauppiaan yskivän ja purskuttelevan vettä kauppansa edessä. Tänään kauppa oli taas auki, mutta töissä on toinen mies. Olen pari kertaa asioinut kaupassa pikkuostoksilla eristyksen aikana pienemmillä ruokaostoksilla ja nyt tietenkin laskeskelen päiviä, itämisaikaa. Kauppiaan kohtaloa pohdiskellessa tulee kuulosteltua omaa oloaan liiankin tarkkaan. Onko nyt kylmä vai palelenko kuumeen takia? Tuntuvatko keuhkot vähän jänniltä tänään? Yskinkö jotenkin enemmän kuin normaalisti? Johtuuko niskajumi jostain muusta kuin sohvalla makaamisesta? Yksikään meistä ei ole turvassa, se on ainakin täysin selvää.

Huomenna lauantaina Espanjan lockdown täyttää kaksi viikkoa. Juhlia ei ole tiedossa, päinvastoin viikonlopulle odotetaan maan pahinta koronahuippua. Sairastuneiden määrä hipoo jo 65.000:ta ja joka päivä kylällinen ihmisiä kuolee koronaan.

Kukaan ei saa täällä tehdä mitään eikä mennä mihinkään. Kaikenlaiselle hölmöilylle on nollatoleranssi eikä minkään suhteen ole tulkinnanvaraa. Sakot saattaa saada liian vähäisistä tai yksipuolisista ruokaostoksista, puistonpenkille kauppareissulla istahtamisesta, naapurikortteliin yltäneestä koiralenkistä tai väärässä apteekissa asioinnista ja ne sakot voivat olla tuhansia euroja. Somessa pohditaan saakohan rikkoutuneen kahvinkeittimen tilalle ostaa marketista uuden, kun ainoastaan ”välttämättömien” tavaroiden hankkiminen on sallittua. Jos sattuu kauppareissulla näkemään tutun ja vaihtamaan muutaman sanan kadun yli ennen kaupan ulkojonoon asettumista, saattaa käydä niin, että kaupan turvamies arvioi shoppailijat pariskunnaksi ja epää toiselta sisäänpääsyn kokonaan.

Somessa on kohistu kotiutuslentojen alusta lähtien Suomen pään olemattomista turvajärjestelyistä ja ohjeistuksista. Siitä, kuinka koronamaista palaavat ajetaan karjana sumppuun ja sullotaan busseihin niin kuin aina ennenkin. Nyt, kun 200.000 suomalaista on saatu takaisin kotimaahansa, alkaa keskustelu siitä, josko jonkinlaisia järeämpiä keinoja olisi syytä ottaa mietinnän alle. Nyt, kun nuo reissaajat ovat jo päivä- tai viikkokausia elelleet kaikessa rauhassa kotimaansa kamaralla. Valtaosa palaajista varmasti noudattaa karanteenimääräyksiä, mutta joukkoon mahtuu aina niitä, joilla ei kärsivällisyys tai kapasiteetti riitä ihan sataprosenttiseen suoritukseen. Ihmisiä, jotka iltapäivälehden haastattelussa kertovat polleina, että kova oli tauti mutta kaupassa piti käydä. Yskittiin kyllä hihaan ja oltiin tosi varovaisia.

Espanjassa eristyksissä istuvien pohjoismaalaisten keskuudessa ollaan ihmeellisen yksimielisiä siitä, että tällä hetkellä Espanja on turvallisempi paikka kuin se oma kotimaa. Täällä sentään on tehty isoja ratkaisuja ja viety vaarallisen sooloilun mahdollisuus pois tasapuolisesti kaikilta. Pohjoisessa se on vielä edessä.