Korona alkaa tulla lähelle. Enää sairastuneet ja kuolleet eivät olekaan pelkkiä numeroita, vaan tauti kaataa jo tuttuja ja tutuntuttuja. Työkavereita, mummoja, naapureita. Eristysrintamalla pysytään tiukkana ja me andalucialaiset olemme koronakoulun priimusoppilaita sääntöjen noudattamisessa. Kaikkialla löyhkää kloori ja muut tymäkät pesuaineet viranomaisten ja yksityishenkilöiden kilvan jynssätessä katuja ja koteja. Hyvä me!

Järjestin eilen mahtavat yhden hengen juhlat parvekkeellani. Oli musiikkia, viiniä, tanssia ja porukka viihtyi loistavasti. Jossain vaiheessa ilonpitoni sai vallan yleisöä, kun paikallinen heppu pysähtyi peukuttelemaan ja vilkuttelemaan parvekkeen alle. Peukuttelin takaisin, toivotin tsempit ja jatkoin jorailuani. Eipä aikaakaan, kun ovisummeri soi. En tietenkään reagoinut millään tavalla, eihän kenelläkään tänne mitään asiaa ole rauhaani häiritsemään normaalioloissakaan. Jollain keinolla pääsy rappuun oli kuitenkin järjestynyt, koska hetken päästä soi jo ovikello. Siihen piti jo reagoida ja avasin oven. No, oven takana seisoi tämä samainen jantteri ja ilmoitti haluavansa mukaan bileisiin. Hätistin kuokkavieraan matkoihinsa. Menetkös kotiisi siitä lakia rikkomasta! Sälli oli onneksi varustautunut hengityssuojaimella ja piti asianmukaisen turvavälin sisäänpääsystä heikolla menestyksellä neuvotellessaan. Epätavalliset ajat ajavat epätoivoisiin tekoihin.

Joskus aikana ennen 14.3.2020 olin vuosien varrella montakin kertaa sitä mieltä, että elämäni on tylsää ja monesti sitä olen ääneenkin valitellut autuaan tietämättömänä eteen tulevista todellisista tylsyyden mittasuhteista.

Ensin sitä luulee olevansa pohjalla, kun ryntää parvekkeelle viihteennälkäisenä kuullessaan jäteauton lähestyvän. Seuraavaksi huomaa kuvaavansa kännykällään roskiksen tyhjentämistä tai jakeluauton peruuttamista. Näppäilevänsä valokuvia puluista, naapurin pyykeistä ja parkkeeratusta mopedista. Ottavansa videokuvaa. Zoomaten. Sitä lataa tuon videon parvekekyttääjäryhmään, jossa kohta naapuri kuittaa videolla samasta jakeluauton peruutustilanteesta kulman toiselta puolelta. Henkilön X koirankusetus- tai kauppareissu saattaa tulla dokumentoitua koko matkalta. Seuraa spekulointia, ihastelua ja analysointia. Hyvässä hengessä tietenkin, kaikki me ollaan samassa veneessä.

Nyt jännitän pärjäänkö parvekekyttääjien tämän päivän valokuvauskilpailussa otoksella, johon olen onnistunut taltioimaan viisi jalankulkijaa ja kaksi autoa. Kisan säännöt ovat yksinkertaiset: eniten ihmisiä päivän aikana kikkailematta samaan kuvaan taltioinut voittaa. Päivän kuvan saaminen vaati kärsivällistä tarkkailua ja vakaata kännykkäkättä tihkusateisella parvekkeella. Tunsin itseni luontokuvaajaksi, joka makaa varvikossa aamuhämärissä sääskien kiusaamana odottamassa karhupesueen ilmaantumista päivä toisensa jälkeen. Huomenna sama uusiksi.