Kun veli ei jaksa tehdä ruokaansa itse

Ainakaan tarpeeksi usein. 

Ihana ja huippu Missä Olet Laura? -blogin Laura kirjoitti loistavan tekstin masennuksesta. Sen lisäksi, että teksti sai ajatuksia ns. liikkeelle, se myös helpotti muistuttaessaan, ettei masennuksessa aina ole kyse välittömästä halusta kuolla. Kuolema on kuitenkin suurin, veljen tapauksessa lievästi irrationaalinen pelko, joka häämöttää taustalla masennuksesta murehtiessa. 

Sen sijaan masennus on paljon, paljon muutakin. 

Prinssillä se näkyy ahdistuksena, erilaisina pelkoina, pakkoajatuksina. Paniikkikohtauksina ja turtana välinpitämättömyytenä. Työkyvyttömyytenä ja maailmantuskana. Univaikeudet ovat välinpitämättömyyteen ydistettynä ns. fataali kombo, koska silloin veljen verensokeri laskee, mieliala laskee, kaikki laskee, ja ahdistaa entistä enemmän. 

Raastavinta tilanteessa on tietämättömyys siitä, kuinka auttaa toista parhaiten. Prinssillä on paljon masennukseen liittyviä pyyntöjä, haluja, pelkoja ja kiukunpurkauksia, jotka kaikki vaikuttavat sekä hänen toimintaansa että omaani. Pitäisikö tukea rajattomasti, suostua jokaiseen pyyntöön ja kiukunpurkaukseen? Pitäisikö asettaa rajoja? Suru toisen puolesta on yksi asia, halu auttaa toinen. 

Huomaan usein olevani jonkinlaisessa äitikarhun asemassa. Tukemassa ja kuuntelemassa mutta samalla tuuppimassa, että menehän siitä, aika hoitaa hommat itse. Et sinä täällä pesässä voi loputtomiin möllöttää, vaikka se juuri nyt tuntuukin hyvältä ja turvalliselta. Pois tuuppiminen on kaikista pahinta, vaikka tietää, että se on pitkällä tähtäimellä sekä oman että veljen mielenterveyden kannalta parasta.

Onneksi on ihmisiä, joille puhua ja jotka puhuvat asiasta. Kuten Laura tekstissään kirjoittaa: ”Lähes jokaisella prakaa jossain vaiheessa elämää; joku selviytyy parin kuukauden syväsukelluksella, kun joku taas ui käsipohjaa koko aikuisikänsä.” Lauseen totuutta ei tulisi unohtaa. Se myös muistuttaa, että oma hermoiluni on jossain määrin myös ylireagointia ja turhaa hätäilyä. Lähes jokaisella on vaikeita kausia elämässään, eikä veljen vaikea kausi tarkoita sitä, että en enää koskaan pääse poseeraamaan hänen kanssaan espanjalaisena ylimystönä, kuten alla olevassa kuvassa. 

bartolome_gonzalez_y_serrano_003.jpg

Prinssi ja allekirjoittanut 10- ja 14-vuotiaina.

Kuva: Wikimedia Commons

suhteet ystavat-ja-perhe terveys mieli
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *