Kuinka minusta tuli kotirouva eli tarina rannalle jäämisestä
Kuinka minusta tuli kotirouva ja SSS:stä voittaja on tarina rannalle jäämisestä. Eilen illalla olin tunnollisena humanistina nakkeilemassa HYY:n sinkkuillassa Kansallismuseolla, kun sain pääsykoekaverilta viestin, että tulokset on tullut. Siinä sitten samalla kun otin ilmoittautumisia pikadeiteille vastaan katsoin Samsungillani tulokset. Ja millaiset tulokset! Hyvin epäselvät. Olen kätilölinjalle varasijalle 53 ja sairaanhoitajaksi jotain vähän enemmän. Opintopolussa lukee, että valinta on vielä käynnissä eli hei mulla on hyvät tsäännsit nousta noin 1-2 pykälää ylöspäin. Onneksi paras ystäväni oli nakkeilemassa kanssani ja pysyin selväjärkisenä.
Oikeastaan nyt vasta aamulla, kun aloin tutkia vaihtoehtojani (enkä siis edelleenkään tiedä missä mokasin enkä koepisteitäni), alkoi realismi punkea kyynelkanavistani ja raivorauhasistani ulos. Ensi keväänä otetaan käyttöön ensikertalaiskiintiöt. Kätilöksi otetaan edelleen se 30, josta yli 24 varataan ensikertalaisille. Sairaanhoitajan 90:stä paikasta yli 68 varataan ekakertalaisille, samoin monimuoto- eli aikuispuolen vaihtoehdossa. Eli käytännössä minua huonommat 19-vuotiaat pääsevät varmemmin sisälle kuin heitä vähän kypsempi alanvaihtaja, joka on lapsesta asti halunnut kätilöksi. Harkitsen vakavasti lähihoitajaopintoja, ellei sekin ole minulta poissuljettu, koska en ole ensikertalainen. Jos vain jotenkin saisin keploteltua itseni ensin Espoon ammattiopistoon lähäriksi ja siitä itseni kätilöksi.
Kaikki kiintiöt ovat aina pahasta. Lähtökohtaisesti. Meikäläisen oikeustajuun ei nyt vain iske se, että miten ekakertalaiskiintiöt hyödyttää yhteiskuntaa. Lukion jälkeen en tiennyt mitä teen, joten hain yliopistoon. Nyt puolivalmiina maisterina olen tajunnut kuinka väärällä alalla olenkaan. Ahdistun gradusta, kirjatenteistä itken ja esseistä ja luentopäiväkirjoista karjun ääneen. Valmistun ensi kesään mennessä työttömäksi suomen kielen maisteriksi enkä saa vaihtaa alaa pienipalkkkaiselle hoitoalalle, jolla on aina töitä ja nyt vielä väestön ikääntyessä entistä enemmän. Olen totaalisen väärällä alalla ja haluaisin vaihtaa totaalisen oikealle ja helposti työllistävälle alalle, mutta Sipilä, Soini ja Stubb haluavat jotain ihan muuta. Ja kun SSS haluaakin kotirouvayhteiskunnan takaisin, niin mikäs siinä. Ekonomistin espoolainen kotirouva ei kuulosta yhtään pahalta… jos me eläisimme 1950-luvulla. Toisaalta nyt kun lapsilta viedään oikeus hyvään päivähoitoon, julkinen terveydenhuolto soten myötä vähintäänkin ööö muuttuu ja koulutuksesta säästetään, niin ehkä kotirouvuus onkin hyvä vaihtoehto. Se vaan kuulostaa sangen perverssiltä ja väärältä Sipilän fantasialta.
Itse tietenkin mokasin kokeen ja olin jo psyykannut itseni varmuuden vuoksi siihen, että en pääse. Mutta systeemin epäreiluus, hallituksen epäarvoistavat ”uudistukset” eli vanhaistukset ja epäinhimillinen politiikkaa saa aikaan rehellisen vitutuksen. Palaan nyt hammasta purren väärän alan koulujuttujen pariin.
Terkopirteätä tsemppiä kaikille, jotka jäivät syksyn yhteishaussa rannalle ja ennen kaikkea niille, joiden asialliset ja yhteiskuntaa hyödyttävät unelmat SSS on päättänyt murskata tai tehnyt vaikeammaksi toteuttaa! <3