Kuinka minusta tuli kotirouva eli tarina rannalle jäämisestä

Kuinka minusta tuli kotirouva ja SSS:stä voittaja on tarina rannalle jäämisestä. Eilen illalla olin tunnollisena humanistina nakkeilemassa HYY:n sinkkuillassa Kansallismuseolla, kun sain pääsykoekaverilta viestin, että tulokset on tullut. Siinä sitten samalla kun otin ilmoittautumisia pikadeiteille vastaan katsoin Samsungillani tulokset. Ja millaiset tulokset! Hyvin epäselvät. Olen kätilölinjalle varasijalle 53 ja sairaanhoitajaksi jotain vähän enemmän. Opintopolussa lukee, että valinta on vielä käynnissä eli hei mulla on hyvät tsäännsit nousta noin 1-2 pykälää ylöspäin. Onneksi paras ystäväni oli nakkeilemassa kanssani ja pysyin selväjärkisenä.

Oikeastaan nyt vasta aamulla, kun aloin tutkia vaihtoehtojani (enkä siis edelleenkään tiedä missä mokasin enkä koepisteitäni), alkoi realismi punkea kyynelkanavistani ja raivorauhasistani ulos. Ensi keväänä otetaan käyttöön ensikertalaiskiintiöt. Kätilöksi otetaan edelleen se 30, josta yli 24 varataan ensikertalaisille. Sairaanhoitajan 90:stä paikasta yli 68 varataan ekakertalaisille, samoin monimuoto- eli aikuispuolen vaihtoehdossa. Eli käytännössä minua huonommat 19-vuotiaat pääsevät varmemmin sisälle kuin heitä vähän kypsempi alanvaihtaja, joka on lapsesta asti halunnut kätilöksi. Harkitsen vakavasti lähihoitajaopintoja, ellei sekin ole minulta poissuljettu, koska en ole ensikertalainen. Jos vain jotenkin saisin keploteltua itseni ensin Espoon ammattiopistoon lähäriksi ja siitä itseni kätilöksi.

Kaikki kiintiöt ovat aina pahasta. Lähtökohtaisesti. Meikäläisen oikeustajuun ei nyt vain iske se, että miten ekakertalaiskiintiöt hyödyttää yhteiskuntaa. Lukion jälkeen en tiennyt mitä teen, joten hain yliopistoon. Nyt puolivalmiina maisterina olen tajunnut kuinka väärällä alalla olenkaan. Ahdistun gradusta, kirjatenteistä itken ja esseistä ja luentopäiväkirjoista karjun ääneen. Valmistun ensi kesään mennessä työttömäksi suomen kielen maisteriksi enkä saa vaihtaa alaa pienipalkkkaiselle hoitoalalle, jolla on aina töitä ja nyt vielä väestön ikääntyessä entistä enemmän. Olen totaalisen väärällä alalla ja haluaisin vaihtaa totaalisen oikealle ja helposti työllistävälle alalle, mutta Sipilä, Soini ja Stubb haluavat jotain ihan muuta. Ja kun SSS haluaakin kotirouvayhteiskunnan takaisin, niin mikäs siinä. Ekonomistin espoolainen kotirouva ei kuulosta yhtään pahalta… jos me eläisimme 1950-luvulla. Toisaalta nyt kun lapsilta viedään oikeus hyvään päivähoitoon, julkinen terveydenhuolto soten myötä vähintäänkin ööö muuttuu ja koulutuksesta säästetään, niin ehkä kotirouvuus onkin hyvä vaihtoehto. Se vaan kuulostaa sangen perverssiltä ja väärältä Sipilän fantasialta.

Itse tietenkin mokasin kokeen ja olin jo psyykannut itseni varmuuden vuoksi siihen, että en pääse. Mutta systeemin epäreiluus, hallituksen epäarvoistavat ”uudistukset” eli vanhaistukset ja epäinhimillinen politiikkaa saa aikaan rehellisen vitutuksen. Palaan nyt hammasta purren väärän alan koulujuttujen pariin.

Terkopirteätä tsemppiä kaikille, jotka jäivät syksyn yhteishaussa rannalle ja ennen kaikkea niille, joiden asialliset ja yhteiskuntaa hyödyttävät unelmat SSS on päättänyt murskata tai tehnyt vaikeammaksi toteuttaa! <3

puheenaiheet ajattelin-tanaan tyo opiskelu
Kommentit (21)
  1. Täällä ihmetellään, että ketä se ensikertalaiskiintiö hyödyttää. Olen 25v, ei lukion jälkeistä tutkintoa. Käytännössä olen syrjäytynyt eikä se ole oma vikani. Olen hakenut ammattikorkeakouluihin, mutta en ole päässyt edes pääsykokeisiin. Toivon, että pääsisin edes pääsykokeisiin tuon kiintiön avulla.

    Kannatan kyllä sitä, että kaikki saisivat vaihtaa alaa ja monen on pakkokin uudelleen kouluttautua.

  2. Kannattaa ennen epätoivoon vajoamista huomioida se, että tälläkään hetkellä ensikertalaisia ja ei-ensikertalaisia ei hae opintopaikkoihin suhteessa 50/50, vaan ensikertalaisia on yleensä reilusti enemmän, esim. suhteessa 75/25. Jos siis ensikertalaiskiintiö tässä tapauksessa olisi 100 paikasta 75 paikkaa ensikertalaisille, niin tilanne ei mitenkään vaikuttaisi ei-ensikertalaisten mahdollisuuteen päästä sisään. Edelleen siis 25 ei-ensikertalaista pääsee sisään, eli suhteessa sama osuus kuin aikaisemminkin.

    Ensikertalaiskiintiö ilmeisesti huonontaa tätä suhdetta hieman, mutta ei missään nimessä niin paljon, että opintopaikkoihin sisäänpääsy muuttuu mahdottomaksi ei-ensikertalaisille. Älkää antako periksi!

    1. Itse olen ymmärtänyt niin, ettei noita loppuja paikkoja ole jyvitetty ei-ensikertalaisille vaan se on sitten pääsykokeiden x parasta hakijaa, oli tausta mikä tahansa.

      Hieman ymmärrän, että jokin osa paikoista on jyvitetty ensikertalaisille ja nimimerkki ”riikkaa” tuossa alempana perustelikin ihan hyvin. Omasta tuttavapiiristä löytyy porukkaa, jotka ovat lähteneet ensimmäisiin korkeakouluopiskeluihinsa vasta lähempänä kolmeakymppiä, ja vaikka heidän aikoina kiintiöitä ei ollutkaan niin uskoisin, että heidän kannaltaan kyse olisi ollut varmasti ylipäätään kannustavasta asiasta monelle syrjäytyneelle/syrjäytymisvaarassa olevalle.

      Se, että esimerkiksi kätilöopiskelujen suhdeluvut ovat tuollaisia, tuntuu aivan helvetin käsittämättömältä. Itsekin olen katsellut hakuvaihtoehtoja, koska a) oman alan ydin ei enää kiinnosta b) koska duunit häviää/muuttuu radikaalisti ja jäljelle jää vain sellaisia duuneja jotka eivät kauheasti nappaa c) ellen saisi erikoistuttua lisäkoulutuksella mikä antaisi eväät mielenkiintoisiin töihin jälleen. Niissä paikoissa, jonne ajattelin hakea, taitaa kiintiöt ensikertalaisille olla jossain 60% tienoilla, mikä on omasta mielestä jo yläkanttiin, mutta ei ole mikään mahdottomuus itselle.

      Itse olen ehkä hieman liian tottunut nomadielämääni, sillä en pysty samaistumaan tilanteeseen, jossa pitäisi hakea opiskelemaan omalle asuinpaikkakunnalle, jos todella TODELLA _TODELLA_ haluaa jollekin alalle, vaan ite oon ainakin lähtenyt miettimään ihan avoimin mielin, että Suomessa on oikeastaan ihan muutama kaupunki joissa en voisi asua, vaikka veri vetääkin tiettyyn suuntaan. Nopealla googlailulla esim. kätilöksi voi lukea kuudessa amk:ssa ympäri Suomen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *