Edellinen postaukseni kirvoitti suuren keskustelun ja tosi paljon kommentteja. Jännittävää! Kiitos ihanista tsemppiviesteistä, niistä tuli tosi hyvä fiilis! 🙂 <3 Kuten yleensäkin netissä, sain myös jonkin verran negatiivista kommenttia ja niihin vastaan nyt tässä postauksessa. Kuten jo edellisessä postauksessa ja sen kommenteissa mainitsin, oli kirjoitukseni aiheena enemmänkin opintopoliittisten uudistusten kritisointi kuin valittaminen rannalle jäämisestä. Se, että en saanut opiskelupaikkaa oli ihan oma vikani ja mokani eikä siitä ole mitään syytä valittaa. 😀 Viimeisimmät uudistukset eivät kannusta itsensä kehittämiseen, uudelleen kouluttautumiseen ja elinikäiseen oppimiseen. On hienoa ja kadehdittavaa, jos joku tietää jo yläasteikäisenä oman unelma-ammattinsa ja on niin fiksu ja itsevarma, että valitsee oppiaineensa ja jatkokoulutuksensa sen perusteella. Kuten jo edellisissä kirjoituksissani olen maininnut, niin 19-vuotiaana seurasin lähipiiriäni ja päädyin yliopistoon, vaikka olisin halunnut kätilöksi jo tuolloin. Useimmat ovat sen ikäisenä lähipiirin asenteiden ja massan vietävissä. Kun koko oma lähipiiri omaa tietyn koulutustaustan, niin omasta asennevammasta pois kasvaminen vaatii aikaa ja kypsymistä. Oma itsevarmuuteni, uskallus lähteä löytämään sitä omaa alaa ja rohkeus toteuttaa itseään ovat kasvaneet ja kypsyneet pikku hiljaa. 

Mitä tulee siihen, että en monen muun lailla saanut opiskelupaikkaa nyt, niin elämä jatkuu. Teitä on monia unelmaan. 🙂 Ensi keväänä haen tottakai Metropoliaan uudestaan sekä kätilöksi ja sairaanhoitajaksi että Laureaan. Lisäksi laitan hakemuksen myös lähihoitajaksi Omniaan ja kärkyn avoimen väylän hakua Metropoliaan. Avoimen 60 nopan opinnot ovat opiskelijalle kalliit, mutta noppakohtainen hinta on pieni ja jos sillä hinnalla saa ekan vuoden opinnot tehtyä, niin silloin voi unelmasta maksaakin. Lisäksi lienee ihan hyvä ajatus, että kävisin muutaman bilsan ja kemian iltakurssin aikuislukiossa. Oikeastaan ihan hyvä, että nyt saan tehtyä gradun ja muut opinnot kevään aikana pois alta. 🙂 Nokka kohti tulevaa!

Sitten ne ensikertalaiskiintiöt ja miksi vastustan kiintiöitä. Ensiksikin ensikertalaiskiintiöön kuuluvat ne, jotka eivät ole suorittaneet aikaisempaa tutkintoa loppuun (esim. kandi/maisteri/alempi tai ylempi amk). Kiintiöt siis heikentävät tuntuvasti uudelleen kouluttautumisen mahdollisuutta. Jokaisen pitää saada menestyä oman osaamisensa mukaan. En päässyt abikeväänä yliopistoon, mutta jos silloin reilut viisi vuotta sitten olisi ollut käytössä ekakertalaiskiintiöt, niin olisin päässyt helpommin sisälle, vaikka en olisi ollut tarpeeksi kypsä tai osannut pääsykoesisältöä mitenkään erinomaisesti. En ansainnut silloin opiskelupaikkaa, koska en osannut vaadittuja asioita. Pääsin seuraavana vuonna sisälle, koska olin lukenut kunnolla ja tehnyt suomen kielen perusopintoja avoimen puolella ja ansaitsin opiskelupaikkani ihan itse. En väitä, etteikö 19-vuotiaissa olisi minua parempia hakijoita. Totta kai on. Ihan samalla lailla kuin 50-vuotiaissa on 19-vuotiaita parempia hakijoita. Kiintiöillä koitetaan puuttua liian pitkiin opiskeluaikoihin, opiskeluun huvin ja tukien vuoksi jne. mutta niiden syyt ovat rakenteellisia. Eikä rakenteissa olevia syitä kannata lähteä purkamaan kiintiöillä, vaan uudistamalla korkeakoulujen hallintoa, opintojen ohjauksella jne.

Mutta voihan olla, että olen ihan väärässä ja ensikertalaiskiintiöt mullistavatkin Suomen jatko-opiskelujärjestelmän kokonaan. Ken tietää.

Tähän loppuun siteeraan tuoretta Finlandia-voittajaa, sillä tässä maailmantuskan nykyhetkessä ei mielestäni ole sijaa turhille ja negatiivisille kommenteille. Jos olet eri mieltä etkä osaa ilmaista sitä kuin ikävällä tavalla, niin silloin voi jättää asiansa sanomatta: ”Ajattelun tilalla ovat selkäydinreaktiot, argumenttien sijaan lentävät polttopullot”.