Minun on pitänyt kertoa maaliskuisesta matkastani Tallinnaan, mutta aika on kulunut ilman että olen ehtinyt tehdä monille asioille yhtään mitään. Nyt kuitenkin ajattelin esitellä maljakon, jonka ostin tuliaiseksi ihan itselleni (tai oikeastaan meille kotiin). Tämä on maljakko, jonka takia palasin takaisin vanhankaupungin koukeroisia, mukulakivisiä pikkukatuja ja portaita noin viiden minuutin päästä siitä kun kaupasta […]

    Kirjastossa, tiiviisti lehtihyllyjen välissä istuu nainen. Nainen jonka katse on kiinnittynyt alavistoon, hän lukee lehtiä. Ilmaiseksi. Kirjastossa niitä on. Jos nainen voisi antaa säästövinkin se olisi se, että kannattaa käydä lukemassa aikakauslehdet kirjastosta, niin niitä ei tarvitse ostaa.  Naisella on vaaleat, pitkät hiukset. Latvat hiukan sotkussa, osittain paidansuun sisässä.  On puolipäivä tai jotakin […]

  Saksalainen taiteilija Gottfried Helnwein on saanut sydämeni syrjälleen. Samaan aikaan ihastuksesta, mutta myös kauhistuksesta. Siitä on jo aikaa kun hänen töitään löysin, se taisi tapahtua samoihin aikoihin kun löysin Laura Makabreskun. Etsin inspiraatiota, kuvia joista kirjoittaa, taidetta joka saisi tajuntani liikkeelle ja ajatukset virtaamaan. Sitten löysin Helnweinin kokoelman The Murmur of the Innocents. Tai […]

    Minulla on ollut olo, että olen lähiaikoina ollut vähän hankala. Olen sanonut rehellisen mielipiteeni asioihin, pyrkinyt vaikuttamaan, osallistunut keskusteluihin ja ollut aktiivinen enkä vain myötäillyt muiden mielipiteitä ja sanomisia. Minulla on ollut mielipiteitä, ideoita, ajatuksia, visioita, haaveita. Ja olen sanonut ne ääneen.   H u i.   Minusta minulla on ollut siihen oikeus. […]

  Lihaksikkaita jalkoja, korkeita hyppyjä, huimia syöksyjä, kohoilevia rintakehiä, vahvoja käsiä, kauniita linjoja, kiiltävää hikeä, herkkyyttä ja vahvuutta, eleitä ja elettömyyttä, väkevyyttä ja kauniita, tuntevia kasvoja ja kehoja. Miehiä. Ah, ne miestanssijat. Näitä ja paljon muuta oli eilinen Liikkeen Legendat, neljän eri nykytanssiteoksen ilta Suomen kansallisoopperassa. Oikeastaan ilta oli kokonaan miestanssijoiden. On pakko myöntää, että […]

Matkustetaan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin loska valloitti maan.   Siitä ei ole kovinkaan kauan.   Tämä on ote loskapäiväkirjoista.   Nämä ajatukset kuristavat minua mikään ei tunnu loksahtavan paikoilleen paitsi pää suuren paukahduksen kera aamuisin   nakkelen niskojani enkä tiedä ymmärtääkö kukaan  ymmärrätkö ymmärrätkö mitä tarkoitan kun haluan sinun ymmärtävän mitä minä ymmärrän?     […]

    Kun ympärillä on loskaa ja harmaata, päätän joskus repäistä ja puen päälleni jotain todella värikästä. Ihan vain ärsyttääkseni tylsää säätä, havahduttaakseni itseni ja muut ihmiset, oman mielen, ihan vain kapinoidakseni pimeyttä ja harmautta, päivien vetisyyttä.     Niin kuin tänään, laitoin päälleni röyhkeän kesäisen ja värikkään kukkapaidan. Siinä on niin leveä pääntie, että se juuri ja […]

    En aio kirjoittaa itsensäpaljastelusta. Vaikka otsikko sinne päin hiukan kallistuukin. Mutta siitä minulla ei oikeastaan ole kokemuksia. Joskus kotioloissa ehkä vahingossa ja kerran verkkokalvoille painautuneessa näyssä metsänreunassa. Oli partion venekunnan Ahvenanmaan pyöräretki, nuoret tytöt ja onneksi alamäen vauhti. Se oli oikeastaan siis vain viuhahdus. Mutta mietin. Mietin mitä paljastaisi itsestä. Miten paljon.   […]

Taannoiselta Tukholman reissulta jäi muutama kiva paikka mieleen. Ne kaikki sattuivat sijaitsemaan ylläriylläri, Södermalmilla.     Ennen laivamatkaa takaisin kotiin, Tukholmassa asuva ystäväni suositteli piipahtamaan Södermalmissa sijaitsevassa kahvila Il Caffessa. No, siellä käväiseminen toi mukanaan myös nämä kaikki muut kivat paikat. Mutta ensin siitä kahvilasta.     Il Caffe on trendikäs ja energinen kahvila. Menevä […]

  Yksi aarteistani. Nina Simone: Stars.    Surullinen. Ajankohtainen. Humoristinen. Kaunis. Koskettava.   Aina tämän jälkeen. Kädet täynnä kylmiä väreitä.         Vinkki kärsimättömille. Varsinainen laulu alkaa 2:18, mutta alkukin on katsomisen arvoinen. Älkää olko kärsimättömiä.