Hassu kukkanainen

kukkakuvamuokattu.jpg

Fanitan kukkia. Tai oikeastaan kaikenlaisia kasveja.

Me ollaan kavereita, vaikka ihan muutama onkin kupsahtanut minun hoivassani. Meillä ei vain synkannut.

Kasvit piristävät kodin, puhdistavat huoneilmaa ja ovat eläviä. Pidän siitä, että kodissa on muutakin elävää kuin minä ja poikaystäväni (sekä varmasti jotkut vanhan talon ötökkäasukit, joihin en toivo koskaan törmääväni).

Olen ehkä vähän hassu, mutta pakko myöntää että joihinkin kasveihin olen erityisen kiintynyt. Ne, jotka ovat olleet matkassani jo monia vuosia, ovat ekstratärkeitä ja yritän pitää ne hengissä. Ja se tunne, kun näkee omasta kasvista pilkottavan jotain uutta ja vihriäisen vihreää. Silloin on omistaja ylpeä. Psst. Tiedättehän myös, että kasveille juttelu kuljettaa niille hiilidioksidia… (Toki voi myös tyytyä puhaltelemaan ja hönkimään, jos jutut loppuvat.)

kukkakuva2.jpg

Leikkokukat ovat taas niiksi päiviksi, kun kaipaa pientä luksusta ja jotain kotia koristamaan. Kauniit kukat hellivät myös mieltä ja niitä on kiva katsella ja ihailla. Pidän kimpuista, joissa ei ole mitään selkeää järjestystä tai siistittyä mallia, suloinen sekamelska on mieleeni. Jos kukkakimppu on liian järjestelmällinen ja siitä näkee että kaikki on aseteltu just eikä melkein, en yleensä pidä siitä. Taitaa oma kukkamieltymys heijastaa myös hiukan omaa persoonaa ja pukeutumistyyliä… 

On ihanaa, että kukkien sävyt sopivat toisiinsa ja tyyli on yhtenäinen, mutta muuten tykkään villistä meiningistä. Kesäisin poimin villikukkia metsäreissuilla ja mökillä, ja olen tainnut kantaa joskus kotiin vahingossa yhden jos toisenkin ötökkätunkeilijan. Talvisin turvaudun kukkakauppoihin.

Nyt lähikukkakaupasta löytyi valmis kimppu juuri sellaista sekamelskaa kuin haluan. Ihania hempeitä värejä, kestäviä kukkasia, joista hyvällä tuurilla on iloa pariksi viikoksi ja kaikki vähän suloisesti sekaisin. Hintakin oli alle 10e. Ja tämä hassu kukkanainenhan sortui.

kukkaikkuna.jpg

kukka.jpg

Nyt ne ovat tuossa ikkunalaudalla ja kurkin niitä salaa aina silloin tällöin. 

Ootte te niin nättejä!

P.S Joskus myös suuntaan kukkaetsinnät ihan perus markettien kukka-apajille, sieltä voi löytyä hyvin edullisestikin kivoja ja ihan laadukkaita kukkasia. Myös Lidl on yllättänyt valikoimillaan. Ainakin tulppaanit kukoistavat nyt ja ovat parhaimmillaan, joten niitä kannattaa hakea!

Pionikautta odotellessa…Tosin niitä ei perusmarketeista taida löytyä. 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Pehmeä ja valkoinen päivä

Tämä päivä tuntui pehmeältä, pilvimäisen utuiselta ja hellivältä. Jo heti aamusta.

Olen kärsinyt kolmen päivän ajan aamuisin päänsärystä ja sekin oli kadonnut jonnekin unien mukana. Ehkä niiden matkaan ja sitä kautta jonkun toisen päähän. Toivottavasti ei.

img_2647.jpg

Pukeuduin pehmeään ja mukavasti väljään villaneuleeseen ja vetäisin unisena jalkaan mustavalkoiset trikoot. Olen alkanut välttelemään kaikkea kiristävää ja epämukavaa. Ehkä tämä on sitä aikuistumista, mukavuuden halua ja ymmärrystä. Halua ympäröidä itsensä kaikella pehmeällä ja miellyttävällä. Niin, että jokaisena hetkenä olisi ihan kiva olla.

img_2645.jpg

Söin kiireessä kulhollisen muroja, muuhun ei ollut aikaa. Tyhjät ravintoarvot hiukan mietityttivät. Mutta nekin maistuivat hyvältä makean mantelimaidon kanssa. Murot ovat uusi paheeni niinä kiireisinä aamuina, kun on tullut lorvailtua sängyssä ja herättyä liian monta kertaa.

Yleensä aamuiset matkat töihin menevät hiukan sumussa ja pää harmaana pallona. Katse maassa raskaana roikkuen. Mutta tänään aamulla kaikki se valkoisuus ja valoisuus, lentävät pehmeät hiutaleet ja lumipeitteiset oksat, avasi silmät hiukan avarammaksi ja ihastelin kaupungin maisemia. Hymyilytti harvinaisen paljon.

Tunsin heränneeni jo matkalla.

img_2781.jpg

img_2797.jpg

img_2785.jpg

Yleensä lopullinen herääminen tapahtuu ehkä vasta töissä ensimmäisen kahvi- tai teekupposen äärellä, mutta nyt oli mukavaa herätä kaupungin kanssa samaan aikaan. Nähdä matkalla hiukan enemmän kuin omat jalat ja maa.

Työpäivä rullasi ohi. Minä sen mukana. Harmaassa villapaidassani ja mustavalkoisissa trikoissa. Tapasin monia ihmisiä, juttelin, hymyilin, keskustelin. Olin oma itseni ja paikoitellen en. Ihmettelin kengissä kulkeutuneitten kivien määrää ja niiden vallankumousta.

Oli balettitreenit, piruetit, hypyt ja hiki. Ja tyytyväinen punaposkinen nutturapää kotona peilissä.

Avasin nutturan, hiukset tippuivat alas epämääräisinä laineina ja pää pehmeni. Kasvojen iho ja lihakset rentoutuivat. Oli ilta, iltapala ja sohva. Lämmin koti. Valkoiset, puhtaat lakanat ja pehmeä, kutsuva sänky.

 

Muoti Oma elämä Ajattelin tänään Päivän tyyli