Maailman ristiriitaisin hedelmä
Kerron teille nyt hedelmästä, joka on samaan aikaan ihana ja kuitenkin aivan kamala.
Siihen on erittäin vaikea päästä käsiksi ja se koostuu monista pienistä pallukoista.
Sen mehu värjää kädet ja oikeastaan kaiken.
Se maistuu samaan aikaan makealta ja juuri sopivan kirpeältä.
Sen koostumus on kennomainen ja raksuu makoisasti suussa.
Siinä piilee yhdistelmä herkullista makua ja huipputerveellisyyttä.
Se painaa paljon ja siitä on paljon vaivaa.
Sen maku maksaa ajan ja vaivan tuplasti takaisin.
Sen avaaminen voi olla kuin kauhuelokuvan kohtaus.
Riks,
raks,
poks.
Granaattiomena.
Tarkoitukseni ei ole vain runoilla ristiriitaisesti tästä hankalasta hedelmätapauksesta. Vaan ajattelin tulla jakamaan parhaimman vinkkini granaattiomenan avaamisesta ja siitä, miten siihen pääsisi suhkoht kivuttomasti käsiksi. Ihan kaikelta tuskalta ja sotkulta ei kuitenkaan vältytä.
Mutta jos siellä on muitakin, jotka niin pitävät granaattiomenasta ja sen ihanasta mausta, mutta kokevat sen avaamisen ja herkullisten pallukoiden ulos saamisen eräänlaisena verilöylynä, tässä ainakin yksi vinkki joka ehkä vähän vähentää roiskeita.
1. Tarvitset pienen veitsen ja alustan, joka saa sotkeentua.
2. Leikkaa hedelmän hattu (se pää jossa on tötsä) pois varovasti, niin ettet leikkaa kuitenkaan sisällä olevaa hedelmää vaan vain kuorta. Vedä sormilla hedelmä hatuttomaksi.
3. Tee granaattiomenan kuoreen viillot niihin kohtiin, missä on valkoista eli ei pallukoiden kohdille vaan niiden väleihin. Varo taas, ettet tee viiltoa hedelmään vaan kuoreen. Ikään kuin kuorisit appelsiinia. Viiltojen jälkeen paina veitsen kärki hedelmän keskelle ja erota lohkot näin toisistaan.
4. Nyt granaattiomenan pitäisi näyttää tältä. Lohkot on vedetty kauemmas toisistaan ja ne voi sen jälkeen irroitella yksi kerrallaan varovasti ja napsia jokaisesta lohkosta kätevästi siemenet sormien avulla. Nypi myös valkoiset ”seinämät” pois, sillä niiden alta paljastuu lisää hedelmää.
5. Tältä näyttää granaattiomenan avauksen jälkeinen taistelukenttä. Ei paha. Ei suurta sotkua, vain muutamia pikku roiskeita.
6. Ja sitten vain napostelemaan!
Itse rakastan napostella tuollaisenaan, jääkaappikylmänä, noita siemeniä, mutta ovatpa myös hyviä salaattien joukossa fetan kaverina, puurossa erinomaisia, sopivat esimerkiksi jogurtin kanssa ja monissa jälkkäreissä varmasti maistuvia.
Granaattiomenan avaamiseen on varmasti kehitelty kaikenmoisia menetelmiä, sillä sen verran kinkkinen kaveri tuo on ja sisältö niin herkullinen, ettei sitä voi kuitenkaan vastustaa. Jos jollakulla siellä on tiedossa joku vielä kätevämpi keino, kertokaa toki! Yllä esitetty tapa on tähän mennessä parhain ja kätevin, mitä olen kokeillut. Hedelmän rullailu ja kopauttelu on esimerkiksi mielestäni vähän hidasta ja hankalaa. Olen näköjään vähän kärsimätön granaattiomenan syöjä.
Maiskis.
P.S Hedelmän kypsyysaste myös vaikuttaa siihen, miten sotkuista ja hankalaa avaaminen on! Jos hedelmä on kovin tuore, se roiskuu enemmän, mutta maistuu tietenkin myös paremmalta kuin jo sellainen hiukan nuivahtanut. Ristiriitaisia juttuja.
Valitse siis kiiltäväpintainen, mahdollisimman punainen ja kovan tuntuinen hedelmä. Älä jo pehmentynyttä ja kiiltonsa menettänyttä.
+ säilytäthän hedelmän jääkaapissa, niin se maistuu vielä raikkaammalta ja voi säilyä muutaman viikonkin!
