Pää ruusupilvessä

           Pääni on ollut pilvessä, nimittäin ihanaisessa ja hempeässä ruusupilvessä jo usean päivän ajan. 

ruusu_0.jpg

Minusta on tullut ruusuveden käyttäjä. Ehkä olen kehittänyt jopa jonkinlaisen riippuvuuden siihen. Suihkaisu aamulla vastapestyille kasvoille, suihkaisuja päivän mittaan ja suihkaisu illalla ennen pehkuja. Vain suihkaisu ja kevyt ruusupilvi ympäröi ja tuoksuu ihanasti nenässä. Kutittelee aamunpöppöröisiä tai iltanuukahtaneita aisteja. Mieleen juolahtaa vaaleanpunainen ruusuketo, jonne voisi sukeltaa. Miinus piikit tietenkin!

Jollekulle teistä tai ehkä monellekin, ruusuvesi voi olla vanha tuttu. Mutta minulle ei, ollaan tunnettu vasta pari viikkoa.

Kiva on ollut kyllä tutustua. Ruusuveden hyviä ominaisuuksia on mukavan paljon, niin kuin useasti luontaiskosmetiikassa. Ruusuvesi sopii kaikille ihotyypeille. Se on omiaan kirkastamaan ja hehkeyttämään ihoa, kosteuttamaan, raikastamaan, rauhoittamaan ja pehmentämään sekä tasoittamaan ihoa ja sen antioksidanttiset ominaisuudet auttavat vahvistamaan ihoa. Se sopii myös erittäin hyvin ikääntyvälle iholle. Ruusuvettä suositellaan myös päänahan hoitoon.

Ruusuveden sanotaan myös vievän turvotusta silmistä ja auttamaan häivyttämään tummat silmänaluset veks. Itse olen omaa puteliani säilyttänyt jääkaapissa (ja tätä suositellaankin) ja viileä ruusuvesi onkin tuntunut ihanan raikastavalta erityisesti aamuisin. Ja peilistä on suihkautuksen jälkeen katsonut hieman freesimmän ja kirkkaamman näköiset silmät! Iho on myös näyttänyt selkeästi hehkeämmältä ja kirkkaammalta. Ja yksi aivan ihana puolihan on se tuoksu. Aah!

img_2072_2.jpg

Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, kun nappaa tuotteen mukaan, että tuote olisi luomua ja ainesosalistassa näkyisi vain se ruusuvesi. Tietenkin inci-listassa voi näkyä myös sana distilled, tislattu ja jos tuote sisältää muita luonnollisia ainesosia, niin niiden nimet voivat vilahtaa. Ruusuveden pitäisi olla läpinäkyvää, ei siis kirkkaan pinkkiä, mikä olisi tosi söpöä, mutta ehdoton nounou! Tällaisen veden valmistukseen on luultavasti käytetty synteettisiä ainesosia ja lisäaineita, etkä varmasti halua suihkia kasvoillesi kakkaa kukkien sijaan.

Vaikka olisitkin tarkkana kuin porkkana, et voi siltikään olla 100% varma, että tuote olisi puhdasta. Mutta ehkä kuitenkin 99% varma ja se jo lämmittää mieltä! Tällä hetkellä käyttämäni ruusuvesi on ranskalaisen Laboratoire du Haut-Ségalan, jota saa esimerkiksi Sokokselta. Jos haluaa suosia suomalaista, niin Flow kosmetiikan tai Frantsilan ruusuvedet ovat varmasti myös mainioita. Äidilleni joskus ostin juuri tuon Frantsilan ja kovasti tykkäsi! Hinta kaikilla pyörii muistaakseni siinä 16e-20e paikkeilla.

Suosittelen siis ruusupilvessä päivät pitkät viettämistä muillekin.

La vie en rose, c’est jolie!

P.S Hifistelijät voivat myös tehdä ruusuveden itse. Siihenkin löytyy ohjeita netti pullollaan. Siitä siis vain pullottamaan.

Ruusukuva: Gabrielle Kai Photography

 

 

Kauneus Mieli Iho

Parempi myöhään kuin milloinkaan

 

olivers_nokia_lumia_710_000566_2_2_3.jpg

Eka kerta. Oli kyse sitten mistä asiasta vain, eka kerta voi kirpaista mahan pohjassa, jännittää, tuntua ihanalta, pelottaa, saada posket punoittamaan. Useasti eka kerta on myöskin hyppy jonnekin tuntemattomaan. Joskus kyse on vain pienestä loikkauksesta, joskus isosta harppauksesta.

Nyt on kyse blogista. Ja siitä, miten vihdoin sain sen ensimmäisen postauksen ulos putkautettua. Tässä se on. Sormet syhyää. Parempi myöhään kuin milloinkaan! 

Noloa myöntää, mutta tunnukset Lilyssä minulla on ollut jo reilut puoli vuotta. Perustin ne sinne aktiivisuuspuuskissani ja blogi-innostuspäissäni ja päätin silloin, että TÄNÄÄN perustan blogin. No, se päivä näköjään osoittautui hyvin pitkäksi ja venähti tänne asti. Niin ne päivät vain venyvät ja paukkuvat. Ovat kuin purukumia tai toinen ääripää, juoksuhiekkaa ja soljuvat ohi sormien.

Olen jo kauan, ja tällä tarkoitan VUOSIA, miettinyt oman blogin perustamista. Sitä, miten paljon joskus tuntuu, että olisi asioita sanottavana ja kirjoitettavana. Ja että tämä pikku pää pitäisi silloin tällöin tyhjentää. Ja sitä, miten hyödyllistä blogin pitäminen on ja miten arvokas kokemus se on. Erityisesti jos haluan suunnata valmistumiseni jälkeen kirjoittamispainotteiselle alalle, oman blogin pitäminen ja sinne kirjoittaminen on pelkkää hyötyä! Haittoja 0. 

Aina kuitenkin olen keksinyt joitain eriskummallisia syitä ja selityksiä, miksi en voisi blogia perustaa. Ei ole aikaa, on niistä se kuuluisin. Ajattelin kuitenkin nyt, että aloitellaan tämä homma hiljalleen, ja katsellaan minne blogitie vie. Jos tulee umpikuja, niin tulkoon tai jos tie aukenee ja tulee lisäpolkuja, valitsen niistä mielelläni yhden tai useamman.

Joten, täytyyhän sitä nyt vähän hurrata itselleen kun tällainen vähän joka asiassa kuhnaileva aloittaja teki vihdoin ja viimein sen, jota on miettinyt jo niiiin kauan. Kiitos kuuluu myös läheisille ja ihanille kavereille, jotka kannustivat ja lempeästi painostivatkin tähän hommaan! Oli jo aikakin, taitaa moni heistä tuhahtaa.

To be continued…

P.S Jos arvoisa lukija mielit tietää, mitä tässä blogissa oikein puhutaan ja kirjoitellaan, etkä jaksa odottaa seuraavaa postausta, vilkaisepa sivupalkkia. Siinä pieni maistiainen. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä