Tauon paikka?
Sananen siitä, milloin kannattaa ottaa lomaa myös tavoitteellisesta treenaamisesta.
Kuukauden crossfit-taukoni päättyi viime viikolla. Kesäloma meni pitkälti reissatessa, mutta neljän viikon tauko treeneistä oli myös tietoinen ja tarkoituksellinen valinta. Ja mikä erinomainen valinta se olikin!
Aluksi ajatus kuukauden tauosta tuntui kauhistuttavalta. Olihan sitä taas kymmenen kuukautta paahdettu menemään Jätkäsaaressa useamman kerran viikossa. Lopulta kuitenkin sain itseni vakuuteltua siitä, että kuukauden crossfit-tauon aikana ei tapahdu peruuttamatonta vahinkoa, päinvastoin. Kevät oli rankka elämän joillain osa-alueilla, ja väsymys oli heijastunut myös treeneihin.
Ja katso! Kesäloman jälkeen palasin treeneihin superonnellisena. Muutaman päivän ajan kroppa hämmästeli paluuta regiimiin ja jalat menivät niin pahaan juntturaan että ei ole ennen sellaista koettu, mutta mieli oli paljon vastaanottavaisempi. Ei itkeskelyä, ei akuuttia turhautumista. Uskon, että tauon jälkeen kehitystä tapahtuu taas entistä paremmin, kun sekä mieli että kroppa ovat saaneet puuhastella muiden asioiden parissa. Vaikka crossfit on parasta mitä minulle on lähivuosina tapahtunut ja lähestulkoon koko ajan käsittämättömän siistiä puuhaa, on siltikin hyvä muistaa, että elämää on myös salin ja treenin ulkopuolella. Sama homma kuin töistä pidettävän loman kanssa: välillä on pakko huilata, että jaksaa.
Jos treeni maistuu puulta, kannattaa istahtaa alas ja miettiä, mistä kiikastaa. Aina lajivalinta ei ole väärä tai urheilu ylipäänsä hanurista. Joskus kroppa vain tarvitsee lepoa tai ainakin variaatiota. Kuukauden tauon aikana ei vielä putoa kokonaan kelkasta, vaan muuta elämää makustellessa saattaa hyvinkin käydä niin, että treeni-into löytyy uudelleen. Eräs treenikaveri valitteli kesäkuussa, että jumppa alkaa maistua puulta, mutta muutaman viikon tauon jälkeen kamu palasi salille uudella vaihteella. Motivaatiopulaa muuten pohdiskeltiin jo keväällä Sananen motivaatiosta -postauksessa, jossa kehittelin kaksivaiheista keittiöpsykologista motivaatiojärjestelmää. Ei pöljempi teoria vieläkään, sanoisin!
ps. Postauksen kuvat ovat kesän sensaatiomaiselta reissulta Dolomiiteille. Huisi patikka- ja fillarireissu käsittämättömän upeissa maisemissa. Myös tämän takia sitä tajuaa treenaavansa: että jaksaa fillaroida 20 km ylämäkeen päästäkseen viettämään synttäreitä järvellä tai patikoimaan mäkiä ylös alas vain siksi että se on niin sairaan siistiä.