Ennätysten viikko
Boom! Crossfit-kisoista tuli ilmeisesti ammennettua sen verran inspiraatiota, että tällä viikolla meni rikki kaksi painonnostoennätystä.
//www.youtube.com/embed/MP0H8zerFoc” width=”560″>
Maanantaina pääsin testaamaan pitkästä aikaa kyykyn ykkösmaksimia. Osasin aavistella, että vanha ennätys menee rikki, sillä kyykkäämisen varmuus ja tekniikka ovat parantuneet syksystä huomattavasti. Hyvinhän se uusi enkka meni. Lastenpainoissahan tuossa edelleen liikutaan, mutta yhtä kaikki pitää olla erinomaisen tyytyväinen omaan suoritukseensa.
Pidin pari rauhallisempaa päivää välissä, kun reidet tuntuivat melkoisen jäykiltä kyykkypäivän jälkeen. Tiistaina vietin seuraelämää, ja keskiviikkona olo oli niin kehno, että päätin skipata avoimet harjoitukset ja käydä vain työpaikan joogatunnilla. Mieli rupesi kuitenkin jo kovasti polttelemaan asioiden nostelun pariin.
Lieneekö pari lepopäivää tehnyt ihmeitä, sillä tänään astelin salille täynnä tarmoa. En ajatellut saavani rinnallevedon ja työnnön uutta ennätystä tehtyä, mutta kun vanha ennätys, johon olen jumittunut tuskallisen turhauttavasti jo hyvän tovin, meni melkoisen kevyesti, päätin pistää piruuttani ennätysmalmit tankoon ja kokeilla. Ja humps vaan, sehän meni melkoisen ketterästi.
Tällaiselle painonnostonoviisille ja ihan liikaa ajattelevalle ihmiselle ennätysten syntyminen on pitkälti tekniikkakysymys ja etenkin päänsisäinen juttu. Olin ehtinyt muodostaa rinnallevedosta itselleni sellaisen mörön, että ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun tuhersin itkua treeneissä silkasta turhautumisesta ja harmista. Pää ei vain antanut myöden kokeilla kunnolla, ja spennaamiseltani en onnistunut olemaan ajattelematta nostoja liikaa. Onneksi on pohjattoman kärsivällinen ja aina yhtä auttamisenhaluinen valmentaja, joka viikosta toiseen jaksoi korjata tekniikkaani ja valaa uskoa siihen, että kyllä se jonain päivänä siitä. Kiitos, Ben! Eihän tuo 50 kiloa vielä ole paino eikä mikään, mutta kehitystä tapahtuu, ja se on tärkeintä.
maastavedossa, tempauksessa, takakyykyssä kuin työnnössä. Kai sitä voisi pistää vielä sarjan päätteeksi vala- ja etukyykkyenkatkin uuteen uskoon, kun tällä tiellä ollaan.
Onpa muutenkin ollut erinomaisen hyvä viikko. Ja koska tänään on nelipäiväduunarin perjantai, taidan kipaista saunaan ja pistää loppuillaksi maate sohvalle katselemaan vaikka Sherlockia, johon olen jäänyt vaarallisen koukkuun.