Kavereista (ja vähän jumppaamisestakin)

”Eikö susta koskaan tunnu uhraukselta se, että vietät niin paljon aikaa treeneissä?” kysyi joku joskus. Hetken mietittyäni vastasin yksiselitteisesti ei. Koska treenaaminen on parasta sosiaalinen funktio jonka tiedän. Aikuisiällä on vaikeampaa saada kavereita, mutta hikoilu, kärsimys ja nauru kyllä yhdistävät tehokkaasti entuudestaan tuntemattomia. 

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin listata kolme suosikki-ihmistäni/porukkaani:

Crossfit-kamut

Muistan, kuinka kolmisen vuotta sitten saavuin crossfit-salille täysin ummikkona. En tuntenut ketään, en tajunnut mitään enkä osannut mitään. Siitä huolimatta minut otettiin iloisesti vastaan ja apua sai joka pulmassa. Olen saanut kunnian tutustua aivan mahtaviin tyyppeihin, joita ilman ei varmastikaan tulisi kivuttua Bunkkerin rappusia yhtään niin usein. Oikeastaan välillä harmittaa että en ole kaikkiin päässyt tutustumaan lähellekään niin hyvin kuin haluaisin. 

Tietenkin on myös mainittava kaikkien muidenkin salien erinomaiset tyypit, joihin olen päässyt ilokseni tutustumaan eri yhteyksissä, kisoissa ja kinkereissä!

Aki

Elämänkumppani, kanssapöhköilijä, treenikamu ja perseellepotkija par excellence. Toiset treffimme pidettiin Malminkartanon jätemäessä juoksukisan merkeissä. Jos en tuota ennen vielä tiennyt että eiköhän tämä ole nyt jotain isoa ja merkittävää, niin tuolloin viimeistään. Juoksemme paljon yhdessä, ja höntsäilemme erilaisten lajien kanssa kun vain kerkeämme. Mikä olisikaan parempaa parisuhdepuhdetta kuin huidella menemään ympäri metsiä?

Teräsmeduusat

Juuri eilen illalla jälleen mietin, kuinka onnellinen olenkaan, kun olen saanut tutustua näin mahtaviin, älykkäisiin ja täysillä kaikenlaisiin hullutuksiin heittäytyviin naisiin! Miian olen tuntenut jo sirkusvuosista lähtien ja Sofiaan tutustuin muutama vuosi takaperin bloggaamisen merkeissä, mutta kolmikkona olemme seikkailleet vasta kesästä alkaen. Mikä ilo onkaan urheilemisen ohella heittäytyä hullutuksiin ja keskusteluihin, jotka voivat siirtyä korkeista sfääreistä hölmöimpiin alatyylisyyksiin nanosekunneissa.

Käykää muuten Sofian blogissa tyyppaamassa proto-meduusat, eli Sofian äidin äidin äiti omien kamujensa kanssa! Ja käykää muuten seuraamassa Teräsmeduusoja Instagramissa (@terasmeduusat). Siellä on Hunksitkin! Halusivat eilen Citycenterin Elixian avajaisissa fanikuvaan meidän kanssa.