Kontorillifriikin piinaviikot

Tiedättekö sen tunteen kun tekisi mieli pistää koko maailma paussille?

Kirjoittaja itselleen epätyypillisessä rentouden tilassa tammikuisella Vietnamin-matkallaan.

Elämä menee taas aikamoista haipakkaa. Tuntuu, että kaikkea on ollut niin paljon, että en ole pystynyt panostamaan mihinkään niin paljon kuin olisin halunnut tai olisi pitänyt: töihin, graduntekoon, bloggaamiseen, uuden saitin rakentamiseen ja koodaamiseen*, treenaamiseen tai perhe-elämään. Kaahaaminen taisi kostautua viime viikolla sairastuttuani jonkinlaiseen mysteeriflunssaan, jonka ansiosta oli pakko jättää jumpat jumppaamatta ja muutenkin ottaa iisisti. Jos ei nainen suostu priorisoimaan, niin kroppa ilmeisesti tekee sen emäntänsä puolesta.

Sairasvuoteella maatessani (mikä dramaattinen ilmaisu pienelle flunssalle!) pohdiskelin paljon priorisointia. Mitä olen valmis tekemään vasemmalla kädellä, jos aikaa ja energiaa ei vain riitä? Loogisinta olisi karsia treenistä ja bloggaamisesta, mutta ajatus näiden vähentämisestä entisestään kirpaisee kamalasti. Fiksua olisi varmasti panostaa nyt tärkeimpiin asioihin ja bloggailla ja jumppailla sen aikaa että saan tutkinnon pakettiin. Mutta kun en minä ole ihminen joka bloggailee, jumppailee tai -ilee mitään! Minä suoritan ja teen, en puuhastele! Kontrollifriikkiä ahdistaa tehdä jotakin sinne päin tai ehkä huomenna, sanoa että nyt en pysty panostamaan tähän asiaan millään tavalla.

Toisaalta kaikki tämä häslinki on ollut oikein opettavaista: olen päässyt toteamaan että maailma ei räjähtänytkään jos minä makasin pari iltaa sohvalla katsomassa Game of Thronesia. 

*Terasmeduusat.fi on nyt auki! Keskeneräisenä, mutta auki yhtä kaikki. En ole vielä tehnyt minkäänlaisia päätöksiä siitä, bloggaanko jatkossa kahdessa eri paikassa vai siirränkö kaiken sinne vai mitä tässä tapahtuu. Se on kuitenkin varmaa, että Teriksistä löytyy timanttista sisältöä pitkin viikkoa muun muassa treenaamisesta ja oluesta ja tietenkin naisasia-aiheista veuhkaamista. 

Lue myös:
Kaikkee on paitsi aikaa