Lajikokeilussa surffaus
Kesää kohden hieman fiilistelyä siitä, kuinka kokeilin ensimmäistä kertaa lainelautailua.
Yhdeksi kevään Sri Lankan reissun kohokohdista nousi surffaaminen. Lainelautailua ei ollut varsinaisesti kirjattu viralliseen matkaohjelmistoon, mutta mietimme että jos sille päälle ja hyvälle biitsille satumme, käymme toki kokeilemassa. Satuimmekin Hikkaduwassa majoittumaan rantamajaan, jonka edessä suoraan oli surffikoju Reef End Surf School. Koska sesonki oli jo loppunut, surffikojun pojilla oli paljon ylimääräistä aikaa, ja vietimmekin muutamana päivänä ensin pitämässä sadetta heidän kojullaan arrakkiviinaa särpien, chiliä syöden ja maailmasta turisten.
Sesongin loppupuolella Sri Lankan etelärannikon olosuhteet alkavat muuttua hieman arvaamattomiksi. Merenkäynti oli monena päivänä liian hurjaa, että kotirannalla olisi pystynyt noviisi lautailemaan. Surffikoulun poikienkin pääasialliseksi tehtäväksi jäi käydä hengenpelastustoimssa, kun uimakieltolipuista välittämättömät turret olivat lähteneet uimasille eivätkä enää päässeet virtausten ja isojen aaltojen takia rantaan. Siksipä eräänä päivänä sitten pakkasimme laudat tuktukin katolle ja ajelimme naapurikylään Galleen, jonka erääseen poukamaan lyövät aloittelijalle ihanteelliset aallot: maltillisen korkuiset, hitaat ja parhaimmillaan yli sata metriä kohti rantaviivaa rullaavat.
Surffikoululla oli takuu: jos laudalle ei pääse seisomaan omin avuin, ei tarvitse maksaa. Alussa laudan kanssa enemmän veden alla kuin päällä aikaa viettäessäni mietin, että nyt takuulla saan rupiani takaisin. Vaan kas: yllättävän nopeasti sitä pääsi hommasta jyvälle, ja opettajan neuvojen avulla pääsin kuin pääsinkin seisaalteni laudan päälle.
Ja mikä tunne se olikaan! Oli aivan älyttömän siistiä löytää tasapaino laudalla ja lasetella pitkät matkat. Muutaman tunnin aikana onnistumisia tuli ties kuinka monta niin minulle kuin Akille, joka hänkin surffasi ensimmäistä kertaa. Siistein hetki oli ehdottomasti se, kun minä lepäsin lähempänä rantaa lautani päällä istuen ja Aki, luonnonlahjakkuus tässäkin lajissa, ohjasi lautani minua kohti ja heitti yläfemmat ohi huristellessaan.
Surffaaminen oli sekä yllättävän hauskaa että yllättävän raskasta. Melomisesta sai kätensä kipeäksi, ja vatsa oli ruhjeilla laudan kanssa aallokossa tötöillessä. Olin itsestäni järkyttävän ylpeä surffauksen jälkeen. Minä, entinen vesikammoinen, kaatuilin mukkelismakkelis pää edeltä aaltoihin tuosta vain! Se jos mikä tuntui suurelta onnistumiselta.
Sri Lankaa kehutaan erinomaiseksi surffauskohteeksi. Etelärannikolla lainelautailu onnistuu monessa paikassa, ja sesongin aikaan aallotkin ovat maltilliset. Jos satutte Hikkaduwaan, suosittelen lämpimästi Narigama beachia ja Reef Endin kundeja. Vakavammin lautailevat suuntaavat yleensä itärannikon Arugam Bayhin.
Surffaaminen oli superhauskaa ja sitä pitää päästä tekemään pian uudestaan. Kesällä kelit antaisivat myöden myös Euroopassa lainelautailun, joten yksi vaihtoehto oliskin lähteä kesälomalla vaikka Portugaliin lautailemaan lisää…
Sri Lankan matkakertomukselle tulee jatkoa piakkoin, ensimmäiset osat löytyvät täältä:
Osa 1
Osa 2