Oletko terveyshipsteri?
Onko sinun lähipiirissäsi terveyshipstereitä? Niitä, jotka ostavat eksoottisimmat superfoodit, kulkevat päivät pitkät stressinmittauslaite povitaskussa ja juovat pelkästään itse suodattamaansa tai lähteestä kantamaansa vettä BPA-vapaasta juomapullosta? Ihailetko heitä vai pistävätkö he vihaksi? Oletko itse kenties sellainen?
Terveyshipsterismi on pyörinyt mielessäni sen jälkeen, kun olin muutama viikko takaperin kotisalini CrossFit Central Helsingin järjestämällä, Olli Sovijärven pitämällä luennolla, jossa puhuttiin treenin, levon ja ravinnon suhteen optimoinnista crossfit-urheilijan näkökulmasta. Olli kertoi paljon tärkeää asiaa palikoiden saattamisesta oikeaan suhteeseen, mutta päällimmäisenä jäi mieleen kohta, jossa hän puhui omega-3:n optimaalisesta nauttimisajankohdasta treenipäivinä. Asia tuntui huvittavan triviaalilta omaa elämääni ajatellen, olinhan viettänyt edellisen yön Jaloviinaa juoden ja pizzaa syöden. Tätä taustaa vasten lisäravinteiden nauttimisajankohdan säätäminen tuntui jokseensakin poskettomalta. Jos ne nappulat pysyivät sisällä kinkereiden jälkeen, eikö se ollut tarpeeksi?
Sovijärvi, Jaakko Halmetoja ja Teemu Arina ovat julkaisemassa kirjaa nimeltä Biohakkerin käsikirja, jota voi tavallaan pitää terveyshipsteriyden multihuipentumana. Kirjassa käsitellään työn, mielen, unen, liikunnan ja ravitsemuksen optimoimista teknologian ja biologian avulla. Kirjaa kuvaillaan seuraavasti: ”Biohakkerin käsikirja yhdistää teknologian, luonnon ja itsensä kehittämisen ennen näkemättömällä tavalla. Biohakkeri suhtautuu kehoonsa kuin monimutkaiseen järjestelmään, jonka syvällisellä ymmärtämisellä ja sen pohjalta tehdyillä omakohtaisilla kokeiluilla (toisin sanoen ’biohakkeroinnilla’) voi kehittyä uudelle tasolle.”
Kirja herättää minussa sekä innostusta että niskavillojen nousemista pystyyn. Yhtäältä on erinomaisen kiinnostavaa ja jännittävää, että omaan itseensä voi suhtautua virittämistä kaipaavana organismina, toisaalta taas kauhistuttaa, kuinka monimutkaiseksi hyvinvointi on tänä päivänä voitu kehittää.
Hifistelyssä piilee mielestäni muutama vaara. Ensimmäinen niistä koskee minunkaltaisiani tyyppejä, jotka ovat hirmuisen kiinnostuneita hyvinvoinnista ja haluavat kokeilla kaikenlaista uutta ja hienosäätää vanhaa. Peruspalikat ovat kunnossa ja pääosin elämä on melkoisen terveellistä, ja siihen päälle tekee mieli kokeilla kaikenlaista lisää. Otetaan vitamiineja, hivenaineita ja rasvahappoja. Seurataan kropan toimintaa, stressitasoa ja suorituskykyä. Luetaan, ostetaan, mitataan, keskustellaan. Missä vaiheessa superterveyden tavoittelu kääntyy itseään vastaan? Jos alkaa murehtia sitä, että hienosäätö on pielessä, kumoaako ahdistuksen aiheuttama stressi hifistelyn mahdolliset terveysvaikutukset? Olin taannoin mukana niin sanotussa vitutuskäyrätutkimuksessa, jossa mitattiin sykevälimittarilla ja monella vipstaakilla elämän kuormittavuutta ja palauttavuutta. Tutkimuksesta sai hirmuisen paljon kiintoisaa tietoa oman kroppansa toiminnasta, mutta mittailu ja laitteiden kanssa vekslaaminen aiheutti sekin kovasti stressiä.
Toiseksi terveyshipsterismi voi iskeä niihin, jotka hyötyisivät ensisijaisesti peruspalikoiden kuntoon laittamisesta. On melkoisen turha hifistellä superfoodien ja pikkudetskujen kanssa, jos isoin osa asioista korjaantuisi perusasioiden saattamisella kuntoon. Kalliiden ainesosien ja hienoimpien blendereiden ostaminen näyttäytyy monelle varmaankin oikotienä onneen, vaikka tärkein mutta ikävin duuni tehtäisiin siinä, että söisi, nukkuisi ja liikkuisi järkevällä tavalla, ja vasta sen jälkeen katsoisi mitä kannataa hienosäätää. Räikein esimerkki tästä on eräs entinen duunituttu, joka jaksoi kohkata superfoodeista ja siitepölykapseleiden erinomaisuudesta, mutta vietti täysin liikkumatonta elämää ja koosti perusruokavalionsa jääkaappikylmistä einesnugeteista ja mäkkäriruoasta.
On hienoa, että terveydestä ja hyvinvoinnista löydetään koko ajan uutta tietoa. Liika tieto vain voi lisätä tuskaa tai harhauttaa keskittymään vääriin asioihin. Tauottoman terveyspuheen aikana järkevän keskitien löytäminen vain tuntuu välillä kauhistuttavan vaikealta, kun polkua ei meinaa löytyä superfoodien, mittareiden ja ristiriitaisten uskomusten ja tietojen seasta.
Mitenkäs te, rakkaat lukijat? Tunnistatteko itsestänne ja lähipiiristänne terveyshipsterien piirteitä?
ps. Biohakkerin käsikirjan kirjoittajat pitivät tänään muuten unta ja nukkumista käsittelevän webinaarin, jota katselen toisella silmällä tässä kirjoitellessani. Paljon hyvää perusasiaa unesta, mutta myös kaikenlaista outoa. Kuten sinistä valoa blokkaavat lasit, joita yksi esitelmöijistä pitää yöpöydällä siltä varalta, että pitää yöllä nousta vessaan. Yhtäältä naurattaa, että näinkö vaikeaksi elämä pitää tehdä, toisaalta taas kiinnostaa, että kuinka paljon tuollaisista olisi hyötyä vessassaramppaajalle.