Onko koolla väliä?

Eli ajatuksia siitä, kuinka elopaino vaikuttaa suorituskykyyn.

Eräs lukija esitti männä viikolla postaustoiveen Kun bloggaaja 15 kiloa elopainoa otti -kirjoituksen yhteydessä: ”Mä olen kuvitellut että crossfitissa on eduksi olla kevyt (ja vahva) mutta tämä ei ilmeisesti ainakaan sun kohdalla ihan pidä paikkaansa”, Suvi mietti ja tiedusteli omaa näkemystäni asiasta.

Niin. Voiko olla kevyt ja vahva samaan aikaan? Pohdiskelin asiaa erään crossfitiä ja ihmiskehoa minua paremmin tuntevan tahon kanssa (terkkuja ja kiitokset!). Hän summasi asian niin hyvin, että en edes viitsi kirjoittaa sitä omin sanoin vaan kopioin hänen ajatuksensa suoraan tähän: ”Crossfitissä pitää olla vahva. Helpoin tapa saavuttaa se on kasvattaa lihasmassaa. Ei kannata olla niin kevyt, ettei rauta ei liiku, eikä kannata olla niin painava, ettei pysty tekemään kehonpainolla.” 

Looginen jatkokysymys tietenkin on, että miten löytää paino, jossa malmi nousee mutta kehoa on mukava liikutella. Postauksen aloituksessa on kuvapari minusta toissa viikolta (oikealla) sekä noin kolme ja puoli vuotta aikaisemmin. Painoeroa kuvien välillä lienee kahdeksasta kymmeneen kiloa. Kaikki lisääntynyt elopaino ei varmaan ole muskelia, mutta olen merkittävästi voimakkaampi nyt kuin tuolloin. Ja tämä koskee myös kehonpainolla tehtäviä liikkeitä: jaksan punnertaa ja vetää leukaa huomattavasti paremmin nyt kuin narukätisenä. Tietenkin tuntuu että hanuri painaa ihan armottomasti, mutta siltä se toisaalta tuntui pienempänäkin.

Crossfitissä ei ole painoluokkia, joten isommat saavat esimerkiksi parempia nostotuloksia pienemmällä efortilla, näin hyvin raa’asti yksinkertaistettuna. Sadan kilon maastaveto on 50-kiloiselle kaksi kertaa oman kehonpainon verran, 67-kiloiselle vain puolitoistakertaisesti. Oheisessa kuvassa esitetään kymmenen kärkeen CrossFit Games Openeissa vuonna 2012 sijoittuneiden statistiikkoja. Mimmien keskipituus on 162 cm ja keskipaino 62 kg. Gamesien kärkitasolla mimmien koko kasvaa hitusen. Tein pienen ristiinvertailun muutamasta maailman kärkinaisesta kahden viime vuoden ajalta, ja kärjen keskipituus nousi muutamalla sentillä, ja keskipaino kasvoi sekin muutamalla kilolla. (Tilastollisesti pätevää vertailua en jaksanut suorittaa, joten älkää siteeratko allekirjoittanutta tieteellisissä julkaisuissa asian tiimoilta.)

Miesten koon ja suorituskyvyn korrelaatiosta en oikein osaa sanoa mitään. Melkoisen isoilta jässiköiltä etenkin Gamesien kärkisijoja pitävät miehet kyllä ovat, ja välillä oikein hämmästyttää, miten esimerkiksi Jason Khalipan kokoinen (175 cm, 95 kg) mies voikin olla melkoisen ketterä ja nopea kokoisekseen. Mutta toisaalta taas tänä kesänä neljänneksi Gameseissa sijoittunut Josh Bridges on huomattavasti pienempi (165 cm, 77 kg), mutta hävisi Khalipalle vain yhden sijan. (Kannattaa muuten katsoa Speed Clean Ladder -taltiointi, pikku-Bridges vetää melkoisella sinnillä.)

 

Nuo naisten keskiverrot top 10 -open-kisaajien lukemat hyvin lähellä omiani tällä hetkellä (161 cm, 63 kg). Siis painon ja pituuden osalta, muissa tuloksissa jäädään kauas taakse. Nykyinen elopainoni tuntuu minulle äärimmäisen luontevalta ja melkoisen suorituskykyiseltä. En ole käynyt miesmuistiin kehonkoostumusmittauksessa, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata vanhan mätisäkin rasvaprosenteista. Tähtäimessä on voimistua edelleen, joten lihasmassaa on toivottavasti tulossa lisää. Voi toki olla, että jossain vaiheessa innostun karsimaan fättiä pois, mutta tällä hetkellä se ei tunnu ollenkaan ajankohtaiselta. Jos nykykokoonpanolla on mukavaa, niin mikäs siinä. Penkkipunnertaja Fredrik Smulteria (HS 19.6.2014) siteeratakseni: 

Kiitos muuten postaustoiveesta! Niitä saa esittää, toteutan toiveitanne enemmän kuin kernaasti.

ps. Löysin asiaa tutkiessani hirmuisesti kiinnostavia artikkeleja. The Rx Review analysoi kalifornialaisurheilijoiden kokoa ja suorituksia, CFG Analysis -blogi taas no, oikeastaan kaikkea Gameseista tilastollisesti.