Joulu on pysähtymisen ja ajattelun aikaa. Muun muassa tällaista kävi mielessä:

Pitäisikö lopettaa syöminen?

Mitä sitä söisi seuraavaksi?

Jos syön nyt karkkia, pystynkö sitten syömään heti lisää suolaista?

Onko parempi syödä ensin lakritsi-Dumle ja sitten vasta tavallinen Dumle vai toisinpäin?

Miksi teen tämän itselleni?

Pitäisikö järjestää ylläri sukulaisille ja väittää että olen paksuna enkä vain järkyttävän turvoksissa kaikesta syömisestä?

Onko OK ottaa toinen kipollinen riisipuuroa koska ensimmäisessä ei ollutkaan mantelia?

Aionko todellakin tehdä Murphin (mailin juoksu, 100 leuanvetoa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä, mailin juoksu) välipäivinä?

Onkohan tämä outo korventava tunne vatsassani nälkä?

Voiko syödä juustoja sekä alkupalaksi että jälkiruoaksi?

Eikös maailmalla ole ihan normaalia korkata skumppapullo heti aamusta?

Mitä kävisi jos korvaisi juomansa kraanaveden joulukastikkeella (sis. kinkun paistossa irronneet nesteet, kerma, omenasurvos, suola)?

Miksi ihmeessä olen päättänyt lähteä rantalomalle heti loppuvuoden mättösesongin päätteeksi?

Miksi ihmeessä välittäisin piiruakaan siitä että olen lähdössä rantalomalle vaikka turvotukseni on luokkaa ”joulun ihme/neitseellinen sikiäminen”, sillä syöminen on ehkä parasta maailmassa?

jne. jne.

Toisin sanoen joulu meni laiskotellessa ja syödessä. Kävin minä jumpallakin aattoaamuna, mutta muuten liikuskelu rajoittui ruokapöydän ja sohvan välille. Olipa mahtavaa, voisiko joulu olla vaikka kerran kvartaalissa?

Piti toivottaa teille oheisen koirakuvan myötä hyvät joulut jo aatonaattona, mutta en syömiseltä kerennyt. Jälkikäteistoivotukset siis!