Crossfitin yksi mainioista piirteistä on se, että treenaamaan pääsee, vaikka ei olisi lähelläkään kotisaliaan. Olen käynyt taannoin jumppaamassa espanjaksi Madridin Urban Boxilla ja kotiseudulle tänä viikonloppuna matkatessani päätin käydä tutustumassa CrossFit Lappeenrannan meininkiin.

Ja hyvä meininki olikin! CF LPR on hiljattain muuttanut jättimäiseen halliin, jonne mahtuu hikoilemaan isompikin määrä eteläkarjalaisia kerralla. Päivän treenin taululta tsekattuani olin kauhuissani: lämmittelyksi seitsemän minuuttia liikeparia 3 x skin the cat/15 x burpee, voimaosuudessa 5 x 3 tempausta ja hikijumppana Karen, eli 150 wall ballia (painavan pallon heittoa syvästä kyykystä merkkiin) aikaa vastaan. Kun alla oli tältä viikolta jo neljät omat treenit, joista yksi sisälsi tempauksia ja takakyykkyjä sekä toinen etukyykkyjä, tuntuivat jalat olevan aladoobia jo pelkästä treenisalille kävelystä.

Vaan niin sitä mentiin. Tempauksissa keskityin pelkästään tekniikkaan, ja sain valmentaja Atte Kaasiselta paljon hyviä neuvoja etenkin olkapään seudun liikkuvuuden lisäämiseksi. 150 wall ballin tekemistä odotin kauhunsekaisin kostofiiliksin, sillä kevään samaisen lukumäärän liikettä sisältänyt openeissa tehty treeni jätti aika paljon hampaankoloon yli kolmellakymmenellä hylätyllä toistolla.

En ole ikinä hirveästi tykännyt näistä miljardi kappaletta samaa liikettä sisältävistä treeneistä, mutta tästäkin selvittiin onneksi hengissä. Hitusen meni yliaikaa, sillä loppuajaksi tuli 10.20. Alta kymmeneen olisi kyllä päästy varmasti vähän tuoreemmilla jaloilla. Tärkeintä oli tehdä määrätietoisesti toistot pois kymmenen erissä eikä liikaa ajatella jäljellä olevia toistoja. Osan heitoista jouduin kyllä kylmästi itseltäni hylkäämään, kun tutisevat kädet eivät oikein osanneet heittää palloa enää oikeaan kohtaan.

Toisilla saleilla vieraileminen avartaa paitsi treenimaantiedettä myös näkemystä siitä, miten muualla treenataan. Jotkut haukkuvat crossfitiä konseptijumpaksi, mutta eri saleihin ja valmennusmetodeihin tutustuminen osoittaa, että kaikkea ei tosiaankaan tehdä samalla tavalla. Saleja tuntuu kuitenkin yhdistävän henkilökunnan pieteetti, treenaajien innokkuus ja yleinen tsemppihenki, jonka voimalla jaksaa pusertaa vaikka jalat ovat muuttuneet hyytelöksi jo ensimmäisen viidenkymmenen pallonheiton jälkeen.

Kiitos vielä CF Lappeenrannan väelle hyvästä perjantaijumpasta! Jos eteläkarjalainen ristiinkuntoilu kiinnostaa, alkaa salilla peruskursseja muutamakin lähiaikoina. Mikäli oikein katsoin, on reilun viikon päästä alkavalle kurssille vielä yksi paikka vapaana. Siinäpä hyvä joululahjan paikka itselle tai läheiselle. (Tai vihamiehelle. 150 wall ballin tekeminen on sen verta kauheaa, että ei enää kerkeä olemaan tollo kun yrittää vain selvitä hengissä.)