”Mä olen tosi huono penkkipunnerruksessa. Se on ihan hirveää. Sen takia mä en teekään sitä.”

Kuulostaako tutulta? Nyt ilmiannetaan omat suosikki- ja inhokkiliikkeet, perusteluineen. Kas tässä omat top kolmoseni:

Suosikkini:

Maastaveto. Koska olen siinä ihan hyvä. 80 kiloa nousee leikiten useita kertoja, satasen ykkösmaksimi paukkui aikaisemmin keväällä ja kohta varmaan enemmänkin.

Rinnalleveto ja työntö. En tiedä mikä tässä liikkeessä minua niin kiehtoo. En ole siinä kovin hyvä (ennätykseni tein Openien aikaan vetäisemällä 15 kertaa 43 kilolla), mutta jaksan aina kovasti yrittää. Jokin liikkeen teknisyydessä ja monimutkaisuudessa kiehtoo.

Takakyykky. Liikkeiden kuningas, joka välillä voisi kyllä kuulua inhokkilistallekin. Kuten tänään.

Inhokkini:

Leuanveto. Koska olen siinä surkea. Uuteen kotiin kyllä hankin leuanvetotangon, että saan treenattua joka päivä. Tuntuu oudolta, että joskus sitä sai oikeasti 10 leukaa putkeen, tosin saatoin olla rapiat 20 kiloa kevyempikin silloin.

Tempaus. Liikkuvuushaasteet tulevat aina parhaiten ilmi tempaustreenissä. Ottaa kiinni ja kiristää ihan joka paikasta nilkoista aina niskaan saakka. Liikkuvuustreeniä pitäisi lisätä huomattavasti.

Penkkipunnerrus. Ikävä, ikävä liike, josta en ole ikinä oppinut nauttimaan. Tosin jos treenaisin tätä ahkerasti, painot voisivat nousta neljästäkympistä reilusti korkeammalle. Aikoinaan vihasin pystypunnerruksia ja muita olkapäihin ottavia liikkeitä, koska olkani olivat heikot. Mutta mitä enemmän jerkkua alkoi olkavarsiin kertyä, sitä lystikkäämmäksi olkapäiden kurituskin muuttui.

Nyt haluan kuulla teidän suosikeistanne ja inhokeistanne. Minkä liikkeen tekeminen salilla tuntuu enkeleiden kosketukselta ja minkä edessä tekisi mieli lähteä kotiin syömään jäätelöä?

Kuten varmaan Lilyn feedistä huomaattekin, pitivät Elämäni kunnossa -Saara ja White Trash Disease -Nata tänään Lauttasaaren Veto-salilla mainion treenipäivän, josta ei hikeä ja hymyjä puuttunut.

Päivän aluksi Sami Sundvik kertoi meille terveellisen ruokavalion perusteista ja vastasi varmaan sataan kysymykseen, jotka vaihtelivat niin suodatetun veden paremmuudesta msm-lisäravinteisiin. En ehkä aivan pureksimatta niele kaikkia Sundvikin näkemyksiä (tosin luento olisi ollut pitkä kuin nälkävuosi jos kaikki lähteet ja tutkimukset olisi tuotu esille), mutta hyvää dataa ja mielenkiintoisia mielipiteitä miehellä kyllä oli. Omakin muistikirjani täyttyi jos jonkinmoisista muistettavista ja kokeiltavista jutuista. Kunhan muutto on hoidettu ja uusi elämä asettunut uomiinsa, kokeilen kyllä viljatonta ja maidotonta ruokavaliota, niin vakuuttavasti Sundvik sen eduista kertoi. Lisäksi kiinnostus Food Detective -yliherkkyystestiä kasvoi ennätyskorkeaksi. Pitäisiköhän sitä ostaa itselleen synttärilahjaksi oma ruoka-ainesalapoliisisalkku? 🙂

Kun luento oli kuunneltu, kysymykset kysytty ja välipala nautittu, oli aika siirtyä treenaamaan. Cross training -treeni oli itselleni tuttua ja turvallista – ja niin kovin mieluisaa! – yhdistelmää voimaliikkeitä ja kestävyysrääkkiä. Ensin teimme maastavetoja, etukyykkyjä ja leuanvetoja, sitten kaahattiinkin kiva liikepatteri läpi. Neljän minuutin seteissä tehtiin liikepareja boksihyppy-abmat, yleisliike-hyppynaru ja soutu-wall ball. Aikamoisia hikilänttejä jäi itse kustakin lattialle kellon vihdoin piipatessa treenin päättymisen merkiksi. Hauskaa taisi olla kaikilla.

Ninan verkkareissa -Nina näyttää mallia leuanvedosta. Suosittelen kokeilemaan leukoja kuminauhalla avustettuna. Onnistumisen elämykset ovat taatut, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi haastavan kumpparin jotta kehitystäkin tapahtuu samalla. Olisikohan Ninalla käytössä turhan voimakas kumppari, kun leuanvedot noin naurattavat?

Kovaa ja kivassa porukassa treenaaminen oli juuri sitä mitä tarvitsin. Huoliaan voi onneksi hukuttaa hikeenkin, mikä on varmasti parempi tapa saada päätään tuuletettua kuin kaljatuopin ääressä istuminen. Kun lähdin polkemaan kohti jälleen yhtä asuntonäyttöä (järjettömän, mm. Cocovin, Lumenen ja Santen tuotteita sisältäneen lahjakassin kanssa, kreisiä!), huomasin jopa hymyileväni ihan spontaanisti. On se urheilun ja yhdessäolon voima melkoinen.

Kiitos Saara ja Nata hienosta päivästä, Vedon pojat hyvästä treenistä ja Verkkari-Nina kuvista! Veto vaikutti mainiolta paikalta, jonne ehkä menisin jos en kävisi Jätkäsaaressa crossfittaamassa. Salilla vedetään ohjattuja cross training ja kahvakuulatunteja, lisäksi salilla voi käydä omatoimisesti vääntämässä. Tilat olivat hienot ja meininki mukavaa, kannattaa käydä tyyppaamassa jos toiminnallinen harjoittelu kiinnostaa!

ps. Kesä tuli ja lahkeet lähti. Onko nuo mun shortsit vähän liian lyhyet kuitenkin?