Hei, hei hei ja hei taas.
Täällä on ollut hiljaista.. Se johtuu siitä, että minä olen ollut aika väsynyt.
Tämä oli ehkä ihan arvattavissa jo viime kuussa kirjoittamastani postauksesta, jonka kommentit saivat mut kyyneliin useampaan kertaan. Mä olen viimeiset viikot tehnyt edelleen kovasti töitä, mutta siinä sivussa nauttinut elämästä ja lämpenevistä ilmoista, nähnyt ystäviä vuosien takaa ja lyhyesti ilmaistuna elänyt.
Siinä touhutessa on yksi asia ja ajatus vahvistunut. Elämäni Kunnossa jää nyt määrittelemättömälle tauolle, koska mun pääkoppani vaatii sitä.
On tuntunut jo hetken hieman tekopyhältä kirjoittaa tätä blogia, kun en pääni sisällä todellakaan tuntenut olevani elämäni kunnossa. Tai siis, tunsin, kunnes en sitten enää tuntenutkaan.. Pään sisällä ei oikeastaan yhden ikuisuudelta tuntuneen viikon aikana ollut muuta, kuin vahvaa väsymystä ja surua, ja epätieto siitä, mihin suuntaan kompassi seuraavaksi kääntyy.
Pelästyin.
Sukurasitteenani on jos jonkinmoista pääkoppaan liittyvää, joten hyvästä stressinsietokyvystäni huolimatta tahdoin pistää jarrut pohjaan, ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Nyt olen siis ottanut rauhassa, sairastanut tätä hiljalleen väistyvää flunssaa, nähnyt, puhunut, halannut, itkenyt, nauranut, itkenyt uudestaan ja päästänyt irti. Oli hämmentävää huomata millainen tunnepallo sisälläni oli itseltänikin piilossa, koska aika pitkään olin hanakasti sitä mieltä, että kyllä mä haldaan.
Tämän blogin kirjoittaminen on parhaimmillaan ollut koko pientä sieluani järisyttävää ilon tykitystä, mutta nyt tuntuu siltä, että mun on pakko ottaa treenaaminen takaisin ihan vaan itselleni.
En tahdo ottaa treeneistä edes sitä hätäistä selfietä koska ”on pakko”, koska haloo – ei ole. Kun elämä on muina päivinä niin aikataulujen ja suunnitelmien täyttämää, tahdon nyt liikkumiseen ainakin vähäksi aikaa jutuksi, jota teen vain itselleni. Välillä kun fokus on tuntunut kääntyvän sen suhteen vääriin uomiin, joita olen nimenomaan tahtonut välttää.
Elämäni Kunnossa pysyy täällä, ja kirjoitan blogiin tästä lähtien aina, kun tuntuu siltä että tahdon kirjoittaa jotain itselleni muistiin, tai kun päähän syttyy ajatus josta en tahdo päästää irti noin vaan.
Postaustahti saattaa olla kerran viikossa tai kerran kuukaudessa – tai mitä tahansa näiden aikamääreiden ulkopuolelta. Tärkeintä on se, että en masinoi kaikkea ihanaa elämässäni työksi, vaan pidän myös jotain ihan vaan itselläni, itseäni varten. On erittäin mahdollista, että blogin aktiivisuustaso palautuu muutaman kuukauden päästä takaisin aktiivisemmaksi, kunhan olen saanut ensin hieman omaa aikaa.
Kaikille teille tahdon sanoa kiitos, ja samalla myös anteeksi.
Tämän blogin tauottaminen tuntui aluksi älyttömän raskaalta ja vaikealta päätökseltä, koska en ole tottunut ”luovuttamaan” minkään projektini suhteen. Varsinkin, kun sain pahimman väsymysviikon aikana muutaman sähköpostiviestin, jossa kiiteltiin tämän blogin olemassaolosta, oli itku taas kerran lähellä.
Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut itsestäni treenaajana uskomattoman paljon, ja tavallinen ruokailu- ja elämänrytmini on onnekseni tasaantunut ja muuttunut siihen, että se ”terveellinen” elämä on nykyään oma normaalini, ja kaikki muu poikkeustilaa. Se on aika upea juttu, josta en ole tajunnut edes iloita!
Olen saanut teiltä viimeisen kahden vuoden aikana lukemattomia sähköposteja ja kommentteja ja ihan henkilökohtaisia kiitoksia ”livenä”, ja jo niiden takia tahtoisin jatkaa maailman ääriin. En keksi montaakaan asiaa joka ilahduttaisi yhtä paljon, kuin teiltä saamani palaute. Se, että olen omalla esimerkilläni inspiroinut edes yhden aktiivisemman elämän pariin on kaiken vaivannäön arvoista, mutta ilokseni tiedän että teitä on siellä enemmänkin ^_^
Minä siis tassuttelen uusine kesätossuineni kohti hieman rauhallisempaa ja kameravapaampaa arkea, mutta pääasiallinen blogihommani, eli kauneusblogi Saara Sarvas on ja pysyy entiseen malliinsa erittäin aktiivisena! Tällä viikolla sieltä muuten löytyy yksi kesätreenaajia ilahduttava arvonta – suosittelen tsekkaamaan 😉
Akuuteimpaan treenilukemisen puutteeseen ja tämän blogin verkkaista päivittymistä odottaviin hetkiin tahtoisin kuitenkin jakaa kanssanne muutaman linkkivinkin ja mainion blogin, joiden parissa olen itse viihtynyt Lilyssä treenimeininkejä seuraillen:
