”Älä istu kuin Quasimodo, lupaa tehdä jumppasi ja juokse pois.” Fysioterapeutilla käynti osoitti, miksi lievä luulosairaus ja valtaisa pessimismi on välillä tarpeen: tilanne oli paljon parempi kuin alun perin pelättiin!

Lähdin vastaanotolta keveästi hypellen kuin (klesa) kevätvarsa. Selässä ei ole mitään, mitä niksauttelemalla, hieronnalla ja jumpalla ei korjattaisi. Urheillakin saan, kroppaa kuunnellen, vaikka heti. Lauantaina juostavaa Extreme Runiakaan fyssari ei kieltänyt, mitä nyt kummasteli nykynuorison urheiluvalintoja.

Ihan parasta! Se, että selkä ei yhdestä niksauttelusta ja jumpasta merkittävästi parantunut, on sivuseikka. Nyt kun pää tietää, että mitään kohtalokkaan huonoa ei kropassa ole, uskaltaa se antaa vanhan mätisäkinkin tehdä mitä se haluaa – liikkua vähän lujempaa.

Hyvä maanantai!

Olen downshiftannut viikonloppuna olosuhteiden pakosta. Pysähtynyt niin sanotusti haistelemaan kukkasia, jos en muusta syystä niin siitä, että selkä ei anna periksi vauhdikasta menoa.

Kun on pakko kävellä juoksemisen sijaan, ehtii arvostaa ja kuvata kansallislintuja kummallisissa puuhissa.

Ja juksata hyväuskoista oravaa tulemaan luoksi vaikkei minulla mitään herkkuja sille ollutkaan.

Viikonloppu on mennyt klesan selän kanssa yllättävänkin sujuvasti. Istumisen välttely on suhteellisen helppoa, kun voi käyskennellä ympäri kotia ja kaupunkia tai vaikka pistää oikosilleen lattialle. Huomenna voi olla töissä toinen ääni kellossa. Onneksi saan maanantaina fysioterapeutin tuomion ja jotain arviota siitä, mitä saan tehdä ja millä aikataululla sitä pääsee taas riehumaan.

Ps. Viikonlopun saavutuksiin kuuluu paitsi epäedustavien eläinkuvien ottaminen myös html-koodauksen perusteiden opettelu. Tärkeimmät elementit osaan: linkin blogiin, lorem ipsumin latomisen  – ja hauskojen kissavideoiden upottamisen!