Maratonpainajaisia
Nuuksio Classic -polkumaratoniin on enää muutama viikko. Valveilla ollessani olen edelleen suht luottavainen ja uskon että elämäni ensimmäinen mara sujuu, jos ei ongelmitta, niin ainakin säällisesti.
Toisin on unissa. Yhtenä yönä näin unta, että en osannut enää juosta. Yritin pistää tossua toisen eteen, mutta en vain osannut. (Normaalisti unissa olen paljon taitavampi ja lahjakkaampi urheilija kuin oikeasti olenkaan.) Toisena yönä taas olin päässyt Nuuksio Classicin lähtöalueelle. En ollut muistanut ottaa mukaan juoksuhousuja tai lisäenergiaa, vaan pakkasin juoksureppuun cd-levyjä ja puhtaan t-paidan. Kaikki muut näyttivät ammattimaisilta eivätkä suostuneet antamaan minulle geelin geeliä vaikka kauniisti pyysin. Tutut esittivät etteivät tunnekaan minua. Kaveri, joka oikeassa elämässä ei ole mikään juoksija, oli tullut mukaan ja antoi tärkeän taktiikkavinkin: koska heti reitin alussa olisi järkyttävän pitkä ja jyrkkä ylämäki, olisi oleellista juosta se ylös aivan täysiä. Tätä neuvoa sitten noudatin. En muista, pääsinkö unessa koskaan maaliin saakka.
Nuuksio Classiciin meneminen tuntuu tällä hetkellä, painajaisista huolimatta, melkoisen hyvältä idealta. On mahtavaa treenata, kun on konkreettinen tavoite häämöttämässä aivan lähietäisyydellä. Treeni on edelleen voimaharjoittelukeskeistä, mutta valmentaja on integroinut treeneihin paljon aerobista muun muassa soutamisen ja juoksuintervallien muodossa. Huomenna on vuorossa ihan oikeaa kestävyystreeniä, kun kisaan Terässika-triathlonissa Vantaalla. Siitä en ole ehtinyt vielä nähdä painajaisia, mutta en yhtään ihmettelisi, jos hukkumiskuolema ja litran oluen juominen aikaa vastaan juoksun jälkeen tulisivat yöllä kummittelemaan.
//Nuuksio Classic tarjoaa osallistumiseni kisaan sekä majoitukset ja safkat kisaviikonloppuna. Lisää maratonajatuksia voit lukea tästä postauksesta.//
*Kuvan nappasi juoksutoverini Sofia keväällä Fuerteventuran juoksulomalla. Kengät saatu Merrelliltä, reppu Salomonilta.
