Minustako maratoonari?

Himppasen meinaa huolestuttaa. Reilun kuukauden päästä pitäisi nimittäin juosta elämäni ensimmäinen maraton.

image_0.jpeg

Minut ja Sofia valittiin Nuuksio Classic -polkujuoksumaratonin sometykeiksi kertomaan valmistautumisesta kisaan ja itse kisapäivästä. Mahtavaa! Pelottavaa! 

Tunnelmat haasteesta ovat kovin ristiriitaiset. Yhtäältä luotto omiin kykyihin on kova. Tänä päivänä joka toinen ihminen tuntuu juoksevan maroja ja joka kolmas ultrajuoksuja, ei tämä haaste voi minulle niin ylivoimainen olla. Puolikkaan juoksen tuosta vain eikä tee edes tiukkaa. Toisaalta taas olen absoluuttisen kauhuissani: olen viimeiset kaksi yötä nähnyt unia juoksusta ja miettinyt valveilla ollessani miksi aina pitää ryhtyä kaikenlaisiin hullutuksiin. Tässä moodissa ajatus iisistä puolikkaasta ei lohduta yhtään, sehän on vain puolet maratonista.

image_1.jpeg

En osaa mieltää itseäni juoksijaksi, vaikka tämän vuoden valossa näyttää vahvasti siltä että juoksu on hiipinyt crossfitin rinnalle tärkeäksi lajiksi. Heinäkuun urheilutilastot osoittavat samaa: valmennustauon aikana olen juossut 11 lenkkiä maastossa, pyöräillyt toistakymmentä matkaa ja tehnyt pari pidempää haikkia Alpeilla. Voimailu on jäänyt muutamaan sessioon. (Preferenssieni lisäksi tämä voi toki kertoa myös siitä että minulla ei ole minkäänlaista itsekuria enkä pysty ilman ulkopuolista määrääjää voimailemaan niin kuin pitäisi.)

Miten sitten aion valmistautua 3.9. odottavaan koitokseen? Treenaamalla normaalisti. Crossfit-treenit käynnistyvät taas maanantaina. Kerroin valmentajalle maratonista, hänen kommenttinsa oli että voiman kasvattamista jatketaan kuten tähänkin asti mutta bodailu jää vähemmälle. Voimailujuttujen lisäksi luvassa on varmaan myös reilusti keuhkojumppaa ja soutua (viikko maratonin jälkeen olen soutamassa puolimaratonin mikä tuntuu vielä kokonaisen juoksemista typerämmältä idealta.) Muutaman pidemmän lenkin voisin käydä juoksemassa pikkulenkkien lisäksi ihan kokeilumielessä. Luojan kiitos en ole projektissa yksin, vaan saan tukea Sofialta (ja syytöksiä, sillä osallistuminen oli minun ideani.)

image_2.jpeg

Kaikenlaiset kannustukset ja lohdun sanat otetaan kernaasti vastaan. Kertokaa mulle että voin oikeasti selviytyä tästä! 

 

//Nuuksio Classic tarjoaa osallistumisemme kisaan sekä majoitukset ja safkat kisaviikonloppuna. //

Kuvituksena todistusaineistoa siitä että oikeasti vissiin juoksen Itävallasta, Beerway to Hellistä ja Helsinki City Traililta

Suhteet Oma elämä Liikunta

Fitness bucket list 2012: ja kuinkas sitten kävikään?

Mitä minä halusinkaan vuonna 2012?

polkujuoksu_fuerteventura (1).jpg

Mieleeni muistui aivan sattumalta, että kirjoitin ammoin blogissa fitness bucket listista, eli asioista joita haluan joskus tehdä. Kävin kaivelemassa arkistoja ja kappas, neljä vuotta sitten olin kynäillyt omaa ämpärilistaani. Oli hauskaa ja osin hämmentävääkin tarkastella treenitavoitteitaan muutaman vuoden takaa. Osan olen toteuttanut, osa on autuaasti painunut unholaan. Tässä katsaus vuoden 2012 tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Vuonna 2012 aioin:

– osallistua eksoottiseen seikkailujuoksuun

No jaa. Eksoottisesta seikkailujuoksusta en tiedä, mutta olen juossut monenlaisissa paikoissa: metsissä, teillä, ylös tulivuoren rinnettä. Tavallaan suoritettu! 

– vetää 20 leukaa putkeen

Tämä on vielä työn alla, ja crossfit-apukoulussa onkin viime aikoina keskitytty yläkropan tiukan voiman saamiseen. Ihan näissä lukemissa ei vielä olla, mutta hyvää vauhtia menossa tuohon suuntaan, niin myötä- kuin vastaoteleuoissa. Puoliksi suoritettu! 

– opetella seisomaan oikeasti käsillä

En ole tehnyt kässäritreenejä pitkään aikaan. Ehkä olisi syytä jatkaa harjoituksia, niin pysyisi asennossa viittä sekuntia pidempään.

– nostaa penkistä oman painoni

Penaykköstä voisikin joskus kokeilla. Keväällä tein paljon close grip bech pressiä temmolla, normaalia penkkiä en olekaan tehnyt miesmuistiin. Ei liene mahdoton lähiaikojen tavoite!

– otella jossakin harrastamassani kamppailulajissa

Onkohan tämä juna mennyt jo? Kamppailulajeja en ole treenannut moneen vuoteen satunnaisia höntsäpaineja lukuun ottamatta. Brassijujutsun pariin palaaminen on kieltämättä kangastellut taajaan mielessä, mutta tällä hetkellä aikataulu ei anna myöden.

– mennä aikuisten yleisurheilukouluun

Haa! Yksi täysin suoritettu tavoite! Olin muutama kesä sitten Helsingin Kisa-veikkojen yleisurheilukoulussa, ja oli mahtavan hauskaa. Outoa kyllä itselleni vahvin laji oli silloin kiekonheitto…

– kouluttautua personal traineriksi

Tätä olen välillä miettinyt, mutta sitten todennut, että vaikka tiedän treenaamisesta melkoisesti ja ala kiinnostaa, ei minulla ole natsoja ruveta kertomaan muille, miten sitä pitäisi tehdä vaikka jonkun kurssin kävisinkin. Crossfitin L1-koulutusta olen joskus miettinyt omaksi ilokseni, mutta itse vaadin ainakin valmennuksessa sellaista ammattitaitoa, jota itseni kaltaisella, aivan toisenlaisia asioita opiskelleella treenaajalla ei ole antaa. Tuntuu että joka toinen yhtään enemmän liikkuva on ruvennut pt:ksi tai valmentajaksi, ja minua sapettaa ajatella, kuinka epäpätevää ohjausta ihmisille on tarjolla. Tehdessähän sitä oppii, mutta on vissi ero siinä, osaako ohjaaja/valmentaja/pt sanoa miksi jotakin asiaa tehdään vaiko vain miten sitä tehdään. (Ei mennä tähän nyt, lupaan avautua tästä asiasta paremmalla ajalla täällä blogissa.)

– urheilla ihmisten ilmoilla pelkässä treenitopissa

Tulee välillä tehtyä, vaikka suosinkin paitoja.

napalaskinkosto.jpg

– osallistua triathlonille

En ole vain osallistunut triathlonille, vaan päässyt triathlonkisan hall of fameen. Terässika muuten on taas aivan kohta!

– juosta maratonin

Maraton on vielä ruksimatta seinältä. Toisaalta kiinnostaisi siirtyä suoraan ultramatkoille, mutta ainakin katumarat aion skipata kokonaan.

– pyöräillä teltta tarakalla hienoissa maisemissa

Tehty, tehty, tehty!

pyoralla_virossa.jpg

– osallistua Tough Mudderiin

Tämä vuoden 2012 tavoite minua hämmentää. En koe kovinkaan suurta mielenkiintoa mutaisia massatapahtumia kohtaan. Esteradoissa ja mudassa puljaamisessa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta konseptina en enää useamman Extreme runin jälkeen jaksanut tällaisista innostua.

– pullistella hauistani lehdessä

En päässyt pullistelemaan, mutta lehdessä olen ollut muutamaankin otteeseen, joskin ei-ulkonäöllisistä syistä. Ehkä joskus! 

– pelata oikean ottelun joukkuelajissa

Tämäkin tavoite hämmentää. Enhän minä edes pidä joukkelajeista! Pesistä haluaisin kyllä mennä pelaamaan pitkästä aikaa.

– saada kylmiltään venytettyä kämmenet lattiaan

Tämä taitaa olla yksi niitä selkävammaisen life goalseja. Sormet jo menevät, kämmenetkin olen muutaman kerran saanut lattiaan erityishyvinä päivinä.

– onnistua tekemään triangelilopetus painitreeneissä

Tässäkin olen muistaakseni onnistunut!

1017346_10152156933970169_119866105_n.jpg

Pitänee tehdä ämpärilistasta vuoden 2016 versio myöhemmin!

Suhteet Oma elämä Liikunta