Hikihousujen hierarkia

Kun collegehousut eivät ole vain collegehousut.

fullsizerender_3.jpg

Lähdimme eilen Akin kanssa illalla lyhyellä varoitusajalla sukuloimaan. Valitsin asukseni collegehousut ja uimasandaalit. ”Olenpas minä tyylikäs”, sanoin peilistä itseäni vilkaistessani – ja tarkoitin sitä todella. (Tämä kertonee jotain tyylitajustani ja vaatepreferensseistäni.)

Collegehousut ovat housujen kuninkaat, ja jos voisin valita, en koskaan pitäisi mitään muuta. Toisin kuin moni kuvittelee, collegehousut sopivat kaikenlaisiin tilanteisiin, ja olen määritellyt niille kolme kategoriaa:

3. Rönttöhousut: nämä jalassa voi tehdä muuttoa, remonttia tai vaikka painia karhun kanssa.

2. Paremmat kollarit: nämä jalassa liikutaan kodin, salin ja kaupan väliä ja tarpeen vaatiessa vaatimattomammassa ravintolassa.

1. Juhlacolleget: Erityisen hyvät housut erityisen juhlaviin tilanteisiin, ns. ykköset.

Ajan myötä housut siirtyvät arvoasteikolla alemmas, kunnes niistä (liian pitkän käytön jälkeen) luovutaan haikeissa tunnelmissa.

img_2097.jpg

ps. Pahoittelut muuten kuvasta! Oli melkoisen haastavaa ottaa kuvaa kun läheisriippuvainen karvakorva tunki väen vängällä jokaiseen otokseen. Hämmentyi raukka siitä, että vaihdoin paremmat kollarit jalkaan, luuli varmaan että nyt ollaan menossa hienosti ulos. (Ja hienolta näyttävät vähän osumaa ottaneet varpaankynnetkin…)

 

Muoti Liikunta Trendit

Variaatiota treeneihin

Haluttuun lopputulokseen voi olla monta hauskaa tietä.

Näyttökuva 2016-06-18 kello 9.11.49.png

Reilu kuukausi jo takana crossfit-apukoulua eli treenaamista koutsini JP:n valvovien silmien alla. Kehitystä on tapahtunut, kroppa tuntuu päivä päivältä pystyvämmältä ja voimakin tuntuu tarttuvan.

Henkilökohtainen valmennus ei ole meillä mitään ”Sali-Make tulostaa sulle tästä geneerisen kahdentoista viikon mittaisen kolmijakoisen ohjelman” -meininkiä, vaan ohjelma on luotu nimenomaan allekirjoittaneen heikkouksien parantamiseen, mikä on sekä mahtavaa että kauheaa. Yhtäältä on toki hienoa että vihdoin pääsee kunnolla ongelmiensa kimppuun, mutta toisaalta menestyksen tunteiden kanssa on hiljaisempaa, kun joutuu aina vain tekemään asioita joissa on todella kehno. Onnistumisen kokemuksia tulee koko ajan, mutta miksikään supersuorittajaksi ja lahjakkaaksi sitä ei itseään tunne hinkuttaessaan muille päivänselviä juttuja kuntoon.

nayttokuva_2016-06-10_kello_9.21.55.png

Treenaaminen on myös ollut oudon hauskaa, vaikka fokus onkin ollut kaikessa missä olen todella huono ja heikko. JP on sisällyttänyt ohjelmaan kaikenlaista puuhaamista, joka rikkoo yläkropan tiukan voiman ja takaketjun aktivoimisen lisäämiseen tähtäävien voima- ja apuliikkeiden toistelua viikosta toiseen. Tällä viikolla treenattiin overhead-stabiiliutta yllä olevassa kuvassa näkyvällä viritelmällä. Olen kanniskellut 40 kilon hiekkasäkkejä, vetänyt kelkkaa ja viihdyttänyt kanssatreenaajia ties minkälaisilla kikkailuilla.

Moni valittelee, että salilla treenaaminen on tylsää. Ja varmasti se onkin, jos tästä iäisyyteen on tiedossa maanantaisin jalkaprässiä, keskiviikkoisin hauiskääntöä ja lauantaisin pystypunnerrusta, ja ainoa variaatio on joidenkin viikkojen tai kuukausien saatossa nostettava painomäärä. Olin aikoinaan itsekin sitä mieltä, että salilla käyminen on tylsää, kun dusasin geneeristä ohjelmaa ilman tavoitteita ja mielikuvitusta. Siksikin tuntuu mahtavalta ulkoistaa päätöksenteko osaaviin käsiin ja jättää itselleen se helpoin osa, paikalle raahautuminen ja ohjelman noudattaminen ja tulosten raportointi.

Näyttökuva 2016-06-18 kello 9.11.10.png

Ja ai niin arvatkaas mitä? Kyykkäsin perjantaina ensimmäistä kertaa luoja ties kuinka pitkään aikaan! Säälittävä kympin limppu käsissä, mutta kyykkäsinpä silti. Kyllä täältä joskus vielä noustaan! On kiinnostava päästä sitten joskus taas kokeilemaan, paljonko rauta nousee, kun vihdoin saadaan takaloosteri mukaan liikkeiden tekemiseen! 

 

 

Valmennusprojektistani voit lukea lisää täällä:

Apukoulutason crossfittaaja
Meet the coach
Että sellainen treeniviikko

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta