Meet the coach

 

Minä treenaan, mutta kuka käskee?

nayttokuva_2016-06-05_kello_18.32.50.png

Olen puhunut jo muutamaan otteeseen CF apukoulu -hankkeestani eli siitä kuinka palkkasin itselleni valmentajan tekemään yksilöllistä ohjelmointia, jotta saisin erinäisiä ongelmakohtiani fiksattua. Itse valmentajastani Jukka-Pekasta en ole pahemmin vielä puhunut. Tässä hänen kuvansa:

ifshedies.png

JP onnistuu päivästä toiseen luomaan minulle treenejä, jotka ensivilkaisulla näyttävät ihan mukavilta ja suht viattomilta mutta osoittautuvat tehdessä aivan hirvittäviksi. Sähköpostiin kilahtaa ihan mukavan kuuloisia voima- ja hikitreenejä, joiden tekemistä odotan innolla, mutta joita tehdessä alan kovasti kyseenalaistaa elämänvalintojani.

Kuten esimerkiksi tänään. Tiukat leuanvedot ja maastavedot menivät vielä ihan kunnialla, mutta noutaja meinasi tulla glute bridgejen aikana. Millainen sadisti laittaa valmennettavansa tekemään noita helvetillisesti pakaroita polttelevia liikkeitä viidentoista seteissä – viiden sekunnin tauolla yläasennossa? Ja millainen masokisti laittaa tankoon 70 kiloa malmia ja alkaa kiltisti tehdä sitä mitä valmentaja määrää? Viimeisen sarjan jälkeen jouduin pötköttelemään tovin etsiessäni elämänhalua ja voimia kammeta itseni ylös lattialta kohtaamaan loppuvastukseni.

Yleensä treenaamisen pahojen paikkojen läpi auttaa tieto siitä, että kohta tämä on ohi ja kaiken kärsimyksen tarkoitus on viedä kohti jotain parempaa. Tänään loppujumppaa tehdessä olo tuntui välillä jo niin toivottomalta että olin valmis heittämään painoilla vesilintua (ihan kuin olisin jaksanut, hyvä kun sain painoja edes pään päälle nostettua) ja lakkauttamaan koko apukoulun. Vaan enpä sitten lopettanutkaan. Ja siinä piilee varmaan koko tämän apukouluprojektin suola: että saa puristettua itsestään irti jotain mitä muuten ei mitenkään saisi. Jos ei muuten niin ainakin siitä syystä että tästä lystistä on maksettu ja kärsitään sitten joka pennosen edestä. Luotan JP:n osaamiseen sen verran että tällä kaikella on varmaan jokin suurempi tarkoitus, jota minä vain en painojen alla tutistessani aina ihan vielä hahmota.

Nyt ruokaa naamaan ja kohti ensi viikon treenejä!

 

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään

Vihaperusteisesta blogien lukemisesta

Kuka tunnustaa lukevansa blogeja vihahousut jalassa?

nayttokuva_2016-06-03_kello_8.25.46.png

Olen viime aikoina pyöritellyt päässäni eri syitä lukea blogeja. Aina puhutaan siitä, kuinka blogeista saa tietoa ja viihdettä ja ajateltavaa ja kivoja ostosvinkkejä, mutta harvemmin puhutaan eräästä blogiyleisöjen haarasta: vihaperusteisista lukijoista.

Tasoja lukea vihaperusteisesti on monia ja vakavuusasteeltaan vaihtelevia. Ensimmäisellä ja viattomimmalla tasolla se on kevyen hyväntahtoisen ”ei jumalauta ei helvetti” -tunnetilan herättämistä ärsyttävissa blogeissa vierailemalla. Skaalan toisessa ääripäässä on sitten aktiivisesti vihaava lukijuus, jossa ei enää ole kyse omasta hyvästä olosta vaan pahan mielen jakamisesta itselle ja muille.

Voin tunnustaa, että sorrun itsekin usein ensimmäisten tasojen vihaperusteiseen lukemiseen. Minulla on valikoima guilty pleasures -osaston blogeja, joita käyn välillä katsomassa vain koska niiden esittämä maailmankuva ja tapa ajatella on niin pöhkö, omaani verrattuna erilainen tai jollain tavalla niin ällö, että sen tutkiminen tuntuu ilahduttavalta. Lisäksi olen kova ruotimaan kavereiden kanssa yksittäisiä blogikirjoituksia, joissa sorrutaan joihinkin suosikki-inhokkiaiheistani, kuten käärmeöljykauppaan ja muuhun huuhaaseen.

Lievemmän tason vihaperusteinen lukeminen on varmasti suht normaalia someaikakauden käytöstä ja hanskassa pysyessään ihan säällinen tapa vahvistaa omaa käsitystään maailmasta. Mutta erityisesti minua hämmästyttävät puhtaasti vihaperusteisesti blogeissa vierailevat vakiokävijät, jotka haluavat vielä tehdä vihansa tiettäväksi. Minulle ei näitä ole paljoa siunaantunut (vaikka edelleen välillä kaipaankin Mies, 33 -nimimerkin takaa öyhöttänyttä hahmoa), mutta useammassakin blogissa tuntuu iso osa kommentoijista olevan vain haukkumahousut jalassa. Ja oudointa on, että haukkujat ovat selvästi käyneet blogissa paljon: he muistavat vanhatkin jutut, tekevät analyyseja sisällön tason muuttumisesta vuodesta toiseen, tietävät pieniäkin yksityiskohtia. Mikä ihme saa ihmisen paitsi viettämään ilmeisesti tuntitolkulla aikaa aggressioita herättävän sisällön parissa myös jakamaan pahaa mieltään sisällön tuottajalle?

Olen myös miettinyt, kuinka ison osan kevyt vihaperusteinen lukeminen muodostaa joidenkin suosittujen mutta vahvasti mielipiteitä jakavien blogien kävijäkunnasta. Olenkohan ihan väärässä, jos veikkaan sen olevan pahimmillaan kymmeniä prosentteja? Tehdäkseni pienen epätieteellisen tutkimuksen olen loin gallupin, jossa kysellään juuri sinun lukutottumuksistasi. Valitettavasti Lily ei anna jostain syystä upottaa kyselykoodia tähän, joten joudun vaivaamaan teitä menemään linkin taakse vastaamaan: yhden kohdan vihakyselyyn pääset tästä!

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään