Vihaperusteisesta blogien lukemisesta

Kuka tunnustaa lukevansa blogeja vihahousut jalassa?

nayttokuva_2016-06-03_kello_8.25.46.png

Olen viime aikoina pyöritellyt päässäni eri syitä lukea blogeja. Aina puhutaan siitä, kuinka blogeista saa tietoa ja viihdettä ja ajateltavaa ja kivoja ostosvinkkejä, mutta harvemmin puhutaan eräästä blogiyleisöjen haarasta: vihaperusteisista lukijoista.

Tasoja lukea vihaperusteisesti on monia ja vakavuusasteeltaan vaihtelevia. Ensimmäisellä ja viattomimmalla tasolla se on kevyen hyväntahtoisen ”ei jumalauta ei helvetti” -tunnetilan herättämistä ärsyttävissa blogeissa vierailemalla. Skaalan toisessa ääripäässä on sitten aktiivisesti vihaava lukijuus, jossa ei enää ole kyse omasta hyvästä olosta vaan pahan mielen jakamisesta itselle ja muille.

Voin tunnustaa, että sorrun itsekin usein ensimmäisten tasojen vihaperusteiseen lukemiseen. Minulla on valikoima guilty pleasures -osaston blogeja, joita käyn välillä katsomassa vain koska niiden esittämä maailmankuva ja tapa ajatella on niin pöhkö, omaani verrattuna erilainen tai jollain tavalla niin ällö, että sen tutkiminen tuntuu ilahduttavalta. Lisäksi olen kova ruotimaan kavereiden kanssa yksittäisiä blogikirjoituksia, joissa sorrutaan joihinkin suosikki-inhokkiaiheistani, kuten käärmeöljykauppaan ja muuhun huuhaaseen.

Lievemmän tason vihaperusteinen lukeminen on varmasti suht normaalia someaikakauden käytöstä ja hanskassa pysyessään ihan säällinen tapa vahvistaa omaa käsitystään maailmasta. Mutta erityisesti minua hämmästyttävät puhtaasti vihaperusteisesti blogeissa vierailevat vakiokävijät, jotka haluavat vielä tehdä vihansa tiettäväksi. Minulle ei näitä ole paljoa siunaantunut (vaikka edelleen välillä kaipaankin Mies, 33 -nimimerkin takaa öyhöttänyttä hahmoa), mutta useammassakin blogissa tuntuu iso osa kommentoijista olevan vain haukkumahousut jalassa. Ja oudointa on, että haukkujat ovat selvästi käyneet blogissa paljon: he muistavat vanhatkin jutut, tekevät analyyseja sisällön tason muuttumisesta vuodesta toiseen, tietävät pieniäkin yksityiskohtia. Mikä ihme saa ihmisen paitsi viettämään ilmeisesti tuntitolkulla aikaa aggressioita herättävän sisällön parissa myös jakamaan pahaa mieltään sisällön tuottajalle?

Olen myös miettinyt, kuinka ison osan kevyt vihaperusteinen lukeminen muodostaa joidenkin suosittujen mutta vahvasti mielipiteitä jakavien blogien kävijäkunnasta. Olenkohan ihan väärässä, jos veikkaan sen olevan pahimmillaan kymmeniä prosentteja? Tehdäkseni pienen epätieteellisen tutkimuksen olen loin gallupin, jossa kysellään juuri sinun lukutottumuksistasi. Valitettavasti Lily ei anna jostain syystä upottaa kyselykoodia tähän, joten joudun vaivaamaan teitä menemään linkin taakse vastaamaan: yhden kohdan vihakyselyyn pääset tästä!

 

 

Kommentit (17)
  1. Nettikeskustelun ytimessä: itsekeskeisyyden ja disclaimereiden aika | Pupulandia : Pupulandia
    13.5.2019, 21:21

    […] ajatuksia itseä kiinnostavista aiheista, mutta viime vuosina on alettu yhä enemmän puhua myös vihalukemiseksi kutsutusta ilmiöstä. Toisin sanoen jonkun tietyn blogin tai tekstin pariin hakeudutaan siis ihan […]

  2. Mun on kyllä tunnustettava, että saan perverssiä nautintoa joidenkin blogien vihaamisesta. Vähän väliä on käytävä kurkistamassa, että mitäs se taas on keksinyt. Ja voi-ääh-ja-ööh, että se onkin nuija. Ja katsos, taas on tolleen puolihuolimattomasti unohtunut se sikakallis merkkilaukku (+ kengät, sängylle) kuvaan ruskettuneiden kinttujen ja puoliksi näkyvien tissien kanssa, vaikka itse juttu on jotain pseudosyvällistä pohdintaa Elämästä ja Pienten Asioiden Arvostamisesta.

    Tai ne, jotka ei osaa oikeinkirjoituksen alkeitakaan. Ne, jotka toistaa toistamasta päästyään samaa sanaa. Ja sitten sitä päätyy laskemaan, että montako kertaa vaikka sana ”jahti” on mainittu postauksessa.

    Ei kyllä ole helppoa olla tarttumatta asiaan ja korjaamatta virheitä tekstissä, ajatuksissa ja maailmankatsomuksessa. Toistaiseksi olen onnistunut, melko hyvin.

    1. Kuulostaa hyvinkin tutulta 😀 Mä en ole ikinä tajunnut noita ”vahingossa nämä mun daisat on tässä jutussa mukana joka käsittelee elämän syvällisiä asioita Coelhon sitaattien muodossa” -postauksia.

      Näistä kommenteista inspiroituneena keksin muuten rakentaa lifestyleblogi-generaattorin, menee varmaan pari viikkoa että saan sen kuntoon (kunhan keksin parhaan tavan toteuttaa sen) mutta kunhan on valmista, se tärähtää blogiin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *