Saako laskiaispullan syödä? Vastaus voi yllättää!
Söin eilen ihan järkyttävän hyvää gluteenitonta, sokeritonta, maidotonta, geenimuuntelematonta, kemikaalitonta laskiaispullaa. Sen jälkeen kulutin herkun tuomat kalorit tarkalleen treeneissä.
Just kidding. Kun syön laskiaispullaa, syön ihan oikeaa laskiaispullaa, kuten kuvan osoittaman tupla-sokeroidun jättiläisen. Enkä varsinkaan laske kaloreita.
Alkuvuoden leivonnaispäivät tuntuvat aiheuttavan joillekin oudon paljon pahaa mieltä ja tunnontuskia. Työympyröissä moni on harmitellut viimeisen viikon, että vitsit kun tulee Runeberginpäivää ja laskiaista ja olisi niin hyviä herkkuja tarjolla mutta kun ei vain voi, kun niissä on sokeria ja rasvaa ja kaloreita ja pitäisi jumpalle.
Suosittelenkin kysymään seuraavat kysymykset, kun seuraavaksi on päivä, jota sulostuttamaan on liitetty leivos:
Tuntuuko minusta moraalisesti väärältä syödä torttua tai pullaa arkipäivänä? Pystynkö syömään torttua tai pullaa arkipäivänä?
Jos vastaus on ensimmäiseen kyllä ja jälkimmäiseen ei, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä vastaukset kertovat. Tai jos pullan syömiseen meni kolme minuuttia ja asian surkutteluun sen jälkeen kolme varttia, leivonnais-mielihyvä-suhdeluku hieman kummallinen.
Minusta suurin ongelma laskiaisessa ja Runeberginpäivässä on se, että ne korostavat sitä, kuinka surkean onnettomia kaikki muut kalenterin merkkipäivät ovat. Vaadimme leivonnaisia jokaiselle liputuspäivälle ja merkkihenkilön syntymän muistopäivälle! Missä ovat Kalevalan-leivokset ja Eino Leinon päivän tortut?
