Pitkä, terve, onnellinen
”Milloin olet viimeksi käynyt terveystarkastuksessa?” kysyi työterveyshoitajan lomake. Öö, muistaakseni vuonna 1999. Eli oli varmaan korkea aika käydä uudelleen.
Olisi kyllä tämäkin terkkarikeikka jäänyt tekemättä, ellei työterveyshoitajamme olisi puoliksi pakottanut minut tulemaan, koska olin skipannut sekä työhöntulo- että ikäluokkatarkastuksen nykyisessä duunipaikassa. Olenhan minä lääkärissä muutaman kerran elämässäni käynyt, jos on kovasti ollut tarvis, mutta yleisesti ottaen välttelen sairaanhoitohenkilökuntaa parhaani mukaan. Tunsin toki olevani terve, mutta verikokeen tuloksia odotellessa sitä aina alkaa miettimään, että mitäs jos minulla onkin joku kauhea sairaus ja kuolen huomenna pois.
Terkkarilla käyminen oli kuitenkin hauska kokemus. Oli oudolla tavalla itsetuntoa hivelevää, että terveydenhuollon ammattilainen sanoo, että olen melkoisen terve kansalainen. Tietäähän sitä, että omat elämäntavat ovat reilassa, mutta kumman konkreettiselta ne silti tuntuvat kun terkkarin kysymyksiin vastailin: kyllä, syön säännöllisesti ja muistan aamupalan, harrastan paljon liikuntaa, en tupakoi, juon hyvin vähän alkoholia, nukun riittävästi ja yleensä ihan hyvin, käytän seisomatyöpöytää ja muistan venytellä työpäivän aikana, ja niin edelleen.
Laadullisia mittareita parempaa olivat kyllä numeeriset arvot terveystarkastuksessa (sopii hyvin tähtitarra-tytöille): veriarvot niin hyvät kuin vain voi olla, verenpaine erinomainen. ”Terve kuin pukki”, oli lopputuomio.
Ja se paras tulos kaikista: olin kasvanut 1,7 senttimetriä pituutta! Olen viimeksi mittauttanut itseni muistaakseni viitisen vuotta sitten, ja silloin olin noin 161,5 senttiä pitkä. Muutaman tarkistusmittauksen jälkeen totesimme, että kyllä vain, olen tätä nykyä merkittävästi pidempi. Ryhti lienee parantunut ja selkä suoristunut ahkeran treenaamisen myötä.
Lähdin terkkarilta superiloisena ja pää pilviä hipoen (olinhan nyt virallisesti kreisin pitkä!). Sanotaan, että terveyttään arvostaa vain kun sen menettää, mutta välillä sitä näemmä riittää että lopettaa vuosien paikoilun ja käy kiltisti kutsuttaessa kertomassa, että kunnossa ollaan.